Sirupentu

Tämä Tuikelinnun näyttämä asento vaikutti liian helpolta. Naaras kehui minua ja minä kiitin häntä siitä. Sitten Tuikelintu otti Tähtiklaanin puheeksi.
”On Kimalaistoive kertonut vähän ja minä uskon Tähtiklaaniin, ainakin vähän!” Myönsin.
Tuikelintu nyökkäsi ja alkoi kertoa omasta mielipiteestään tähtiklaaniin ja siitä kuinka uskoi tähän vahvasti. Minua oli jäänyt kaihertamaan se, että Tuikelintu oli sanonut, ettei halua taistella.
”Tu-Tuikelintu, minäkään en halua taistella, mutta taistelen klaanin puolesta jos on pakko muissa tilanteissa autan vaikka vastustajan turvaan!” kerroin toivoen etteivät muut kuulisi.
Olisi ikävää joutua silmätikuksi syystä ettei ole samanlainen kuin muut. Menin uudestaan samaan asentoon tällä kertaa alkaen ottaa vahvoja kepeitä askelia. Kuulin kuinka maa tömähteli askelieni painosta. Lopulta tein mahtipontisen loikan eteenpäin.
”Olen halunnut jo pitkään aloittaa koulutukseni.” Kerron painaen pääni alas. En tiedä kuinka vahvasti Tuikelintu haluaa totella soturilakia ja kuinka vahvaa mieltä hän on tietyistä säännöistä.
Alan hiipiä kokoajan eteenpäin katseeni pidän edessä suoraan Tuikelinnussa joka on päivän isoin saaliini. Hiivin hitaasti pitäen ääntä. Lopulta loikkaan päin soturittaren kylkeä. Tuikelintu kaatuu yllätyksellisyyden takia. Innoissani alan hyppiä naaraan päällä varoen etten satuta tätä. Laskeudun Tuikelinnun päältä ja annan tämän nousta ylös.
”Enkös ollutkin hyvä ja sain sinut kumoon!” huudahdin innoissani. Olin satavarmasti klaanin paras!
Aloin hyppiä ja pomppia ilosta ja toivoin Tuikelinnun vastaavan myöntävästi mahtavaan kysymykseeni. Naaras vastasi myöntävästi kuten oletinkin.
”Onko sinulla klaanissa perhettä? Jos ei ole voin leikkiä pikkusiskoasi!” huudahdan innoissani pelkälle ajatukselle.
Minulla ei ole sisaruksia, mutta olin aina kovasti halunnut sellaisen!

//Tuike? 🙂

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.