Sirupentu

551 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Katsoin Tuikelintua surullisella katseella. Naaras oli juuri kertonut mielipiteensä siihen mitä hän ajatteli kuolemasta. Tunsin oloni väsyneeksi ja surulliseksi.
”Minun olisi parempi varmaan mennä nukkumaan voin leikkiä kanssasi illalla!” totesin hymyillen ja kävelin varoen jalkaani.
Painauduin sammaliin ja suljin silmäni.

Leiristä kuului puheensorinaa. Nousin virkeänä ylös unohtaen kokonaan tassuni kivun. Viiltävä kipu sai minut ähkäisemään. Kävelin aukealle ja ymmärsin puheensorinan syyn. Muut keskustelivat omista asioistaan aukealla ja Käärmekulta jakoi viimeisiä partioita. Etsin katseellani Tuikelintua. Olin luvannut viettää naaraan kanssa aikaa unien jälkeen. Nyt en kuitenkaan nähnyt tätä missään. Aurinko lämmitti mukavasti turkkiani ja aloin etsiä Tuikelintua. Ensimmäisenä menin soturienpesälle kurkkasin nopeasti sisälle mutten nähnyt naarasta siellä. Piti siis jatkaa etsintöjä. Surina vieressäni sai minut säikähtämään. Olin kerran lyönyt mehiläistä ja se oli pistänyt minua tassuun. Emo oli vienyt minut erikoiseen paikkaan, jossa minua oltiin hoivattu. Kun aloin muistella emoa ja isääni, minua alkoi taas itkettää. Muistin kuinka olin leikkinyt emon kanssa ja isä oli tuonut jonkun varpusen emolle. Muistan kuinka emo esitteli paikan jossa asui karvattomia kaksijalkoja. Paljoa en kuitenkaan menneisyydestäni muistanut. Kaikki asiat jotka muistin olivat sumeita ja hataria muistikuvia. Vahvin muisto oli se kamala päivä jona koira hyökkäsi. Tajusin pian jääneeni paikalleni kököttämään. Nousin varoen ylös ja päätin mennä syömään jotain. Sitten voisin etsiä Tuikelinnun.

Söin pienen hiiren katsellen muiden touhuja. En nähnyt kissojen joukossa Tuikelintua, joten aloin jo epäilemään naaraan lähteneen partioon. Olin saanut partioista sen kuvan, että ne toivat mukanaan riistaa ja viettivät ulkona kauan aikaa. Joskus he eivät tuoneet mitään ja Kimalaistoive oli selittänyt asian niin, että partio oli rajapartio joka varmisti rajojen turvallisuuden. Kuulemma sellainen partio oli minut löytänytkin. Nyt tiesin partion jäsenten nimiä ainakin Pohjaharhan, jota en ollut hirveästi nähnyt partion jälkeen. Lieskakajo oli kuulemma ollut partion johtaja. Olin kuullut, että jos ei noudattanut sääntöjä sai rangaistuksia. Minä en aikonut saada sellaisia sehän olisi typerää. Parantajan pesällä käydessä olin huomannut siellä toisen kollin, johon en ollut kiinnittänyt enempää huomiota. Olin kuitenkin nähnyt tämän pesässä. Kävin joka kissan läpi jonka tunsin, mutta Tuikelintua ei löytynyt vieläkään. Jäin makoilemaan aukiolle ja venyttelemään lihaksiani.

Olin kai torkahtanut, koska seuraavaksi heräsin lempeään töytäisyyn. Tuikelintu oli vierelläni ja hymyilin tälle väsyneenä siitä, että olin herännyt kesken unien. Nousin käpälilleni yhä varoen toista etujalkaani.
”Hei missä sinä olit en nähnyt sinua leirissä?” Sanoin ja pieni haukotus karkasi suustani.
”Olin partiossa” Naaras vastasi lyhyesti ja hymyili minulle takaisin.
Olisihan se pitänyt jo arvata. Jos Tuikelintu ei ollut leirissä hän partioi. Töytäisin naarasta lempeästi kylkeen.
”Et kertonut, että sinulla olisi partio!” Sanoin muka loukkaantuneena. Hymyni kuitenkin paljasti etten ollut tosissani.
Tuikelintu ei vastannut minulle mitään kai sen takia, että tiesi etten tarkoittanut sanoja.
”Kun olen iso haluan olla samanlainen kuin sinä olet! Olet mukava, kiltti ja lempeä ja huolehdit muista tasapuolisesti!” Suustani pääsi ja vaikka yritin hillitä itseäni sanat tulivat ulos pienen pennun innokkaana vinkaisuna.
Meinasin taas alkaa pomppia ylös ja alas, kunnes muistin että olin loukannut jalkani. Asia ei kuitenkaan estänyt hymyni leviämistä. Olin vain niin onnellinen Tuikelinnun seurassa. Painauduin naaraan kylkeä vasten antaen tälle suuren halin. Rakastin naaraan seuraa enemmän kuin mitään ja minulla oli ollut koko päivänä niin hauskaa ja olin saanut nauraa enemmän kuin kyllikseni.
”Kiitos!” Suustani pääsi ja hymyni sai kiitoksen painoarvon nousemaan taivaisiin.

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.

Kirjoittaja: Sarifiina