Sirupentu

Heräsin hämärästä pesästä ja olin hetken hämmentynyt. Sitten taas muistin mitä oli tapahtunut ja kyyneleet pyrkivät silmiini. Kuultuani Kimalaistoiveen äänen yritin estää kyyneleitä putoamasta.
”On minulla nälkä”, vastasin ja niiskautin nenääni.
Odotin että saisin maitoa ja katsoin naarasta odottavasti. Silmäni myös kiilsivät kiinnostuksesta, koska halusin kertoa kiinnostukseni saada pienikin tiedonjyvänen tästä paikasta jota muut kustuivat Eloklaaniksi. Kimalaistoive kuitenkin katosi pesästä ja hetken kuluttua palasi mukanaan outo pieni ja savenharmaan otuksen kanssa.
”Mikä tuo on?” Rohkenin kysyä ja katsoin epäluuloisena otusta.
”Se on myyrä”, Kimalaistoive vastasi.
Katsoin otusta tarkemmin. Se oli pieni ja pulska, joka kaiken kukkuraksi näytti oudolta. Kimalaistoive repi otuksesta palan ja ojensi minulle verisen näköistä lihaa.
”Mu-mutta missä on maitoa?” Kysyin täysin äimistyneenä.
”Meillä ei ole maitoa olet jo sen ikäinen, että pystyt maistamaan ja syömään lihaa.” Kimalaistoive vastasi ja tuuppasi tassullaan lihakimpaleen lähemmäksi minua.
Katsoin lihanpalaa ennen kuin vastahakoisesti puraisin pienen palan. Se maistui erikoiselle ja aika murealle. Kun lopulta mietin asiaa tarkemmin, ei se myöskään pahalta maistunut. Puraisin uuden palan ja katsoin Kimalaistoivetta.
”Voisitko sinä kertoa Eloklaanista jotain?” kysyin ja katsoin naarasta anovasti.

//Kimalainen 🙂

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.