Sirupentu

Heilautin häntääni nyrpeänä. Olin jo riittävän iso ja halusin olla hyödyksi klaanille, mutta sopivaa hetkeä ei nimitykselleni tuntunut löytyvän. Mieleni teki tampata maata, mutta hillitsin itseni se oli pienen pennun käytöstä ja minähän olin jo iso! Katseeni oli jo useina aurinkohuippuina kiertänyt kissasta toiseen, kun olin pohtinut mestariani. Seljapentu ja Kaurispentu leikkivät takanani sammalpallolla. Muiden kissojen arki tuntui vain rullaavan eteenpäin. Toiset kävivät partioissa ja nauttivat luonnosta sekä nappasivat riistaa!
”Sirupentu tulisit leikkimään!” Seljapennun vinkaisu sai minut kääntämään katseeni.
”Ei kiitos!” vastasin ja pakotin lempeän hymyn kasvoilleni.
En tosiaan halunnut näyttää harmitustani Kimalaistoiveen viattomalle pojalle. Huitaisin häntääni vielä kerran ja lähdin riistakasalle päin. Kasalla oli vain yksi naaras valitsemassa riistaa ja se oli Kujekulta. En ollut Kujekultaan suuremmin tutustunut ja halusin tuntea eloklaanin jäsenet, että voisin löytää ystäviä ja tukea vaikeina hetkinä!
”Hei!” Tervehdin ja yritin taas pakottaa hymyä kasvoilleni siinä tällä kertaa yhtä hyvin onnistumatta. Huokaisin apeana, sillä nyt kun tunteeni oli jo nähty niitä ei kannattanut peitellä.
”Minä olen Sirupentu!” Päätin tervehtiä.

//Kuje?

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.