Sirupentu

Katsoin Kimalaistoivetta ja harkitsin asiaa. Lopulta nyökkäsin hieman ja avasin suuni kertoakseni mikä painoi. Suusta ei kuitenkaan tullut mitään ja pudistelin päätäni pettyneenä itseeni. Naaraan uusi pehmeä hali sai valettua minuun uutta voimaa.
”Voitko kertoa minulle klaaninjäseniä tarkemmin?” Suustani tippui vaikka minun oli tarkoitus kertoa miksi itketti.
Kimalaistoive kuitenkin nyökkäsi ja lähti minun edelläni kohti pesää. Pesä oli minulle tuntematon joten katsoin sitä kiinnostuneena.
”Esittelin sinulle jo aiemmin Korppitähden ja Käärmekullan. Klaanissa on paljon muitakin jäseniä” naaras alkoi kertomaan ja esitteli Korppitähden tarkemmin.
”Miksi hän sitten nousi päälliköksi?” Kysyin hämmentyneenä.
Olin kai puhunut liian hiljaisella äänellä viimeisen kysymykseni koska Kimalaistoive ei vastannut siihen mitään.

”Nyt on aika mennä nukkumaan!” Kimalaistoiveen ääni kantautui korviini.
Olin saanut tutkia leiriä omatoimisesti Kimalaistoiveen valvovan silmän alla. Toki olin harhautunut tutkimaan taas ötököitä. Nyökkäsin naaraalle ja näytin tälle parhaan hymyni mitä osasin. Se oli erilainen kuin ennen sillä suru varjosti tekemistäni. Seurasin naarasta pesään jota oli kutsuttu mielestäni pentutarhaksi. Painauduin pehmeisiin sammaliin ja tunsin kuinka Kimalaistoive painautui minua vasten.
”Hyvää yötä” kuskasin ja painuin tiukemmin vasten naarasta.

//Kimalainen? 🙂

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.