Sirupentu

Katsoin hieman väsyneenä Kimalaistoiveeseen. Lopulta katsoin sammalta kummastuneena.
”Mitä se sammalpallo on?” Kysyn lopulta kun en keksi sitä itse.
”Se on sellainen peli, jossa syötellään sammaleista tehtyä palloa”, naaras selitti kuin se olisi ollut itsestään selvyys.
Nyökkäsin päätäni ja katsoin kuinka Kimalaistoive pyöritteli sammaleista pallon. Kun pallo oli siistin näköinen hän vieritti sen minua kohti. Nopealla liikkeellä kiidin palloon ja hyppäsin sen päälle. Kimalaistoive kehräsi huvittuneena. Syötin pallon vaivallosesti takaisin. Mahani alkoi kurista nälästä.
”Onko nälkä? Voin hakea kasasta jotain!” Kimalaistoive sanoi jo mennessään kovaa vauhtia pois pentutarhasta – siis omalla tavallaan. Jäin pohtimaan miksi mukavalla naaraalle ei ollut yhtä jalkaa ollenkaan. Oliko sen poistuminen tullut jostain pahasta? Uudella loikalla yhä mietteistäni hyppäsin sammalpallon kimppuun. Kynteni lävistivät sammalpallon. Irrotin tassuni, mutta yksi kynteni jäi jumiin. Aloin vinkua silkasta kauhusta.
”Mikä hätänä Sirupentu?” kuulin tutuksi tulleen äänen.
Huokaisin helpotuksesta ja konkkaan Kimalaistoiveen luo vaikean näköisellä tyylillä.
”Hyppäsin palloon ja kynnet meni läpi tämä kynsi jäi kiinni palloon!” Vinguin ja katsoin naarasta pyytäen apua.
Kimalaistoive tuli kunnolla viereeni ja nopealla taidolla nyppäisi kiinni jääneen tassuni pois sammalpallon sisuksista.

Söin hiirestä pieniä paloja joita Kimalaistoive minulle tarjosi. Se oli suorastaan herkullista. Nautin jokaisesta suupalasta enemmän kuin edellisestä.
”Kimalaistoive ha-halusin vain kysyä miksi sinulla ei ole yhtä jalkaa?” Kysyin naaraalta ja katsoin tassuihini koko ajan kun kysyin kysymystäni.

// Kimalainen? 🙂

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.