Sirupentu

”A-anteeksi!” vastasin itku kurkussa kollille.
Tämä oli ollut minulle aika töykeä ainakin sellaisen kuvan sain tämän ikävästä käytöksestä.
”E-en nähnyt sinua olin ni-niin innoissani me-menossa leikkimään!” takeltelin.
Nousin ylös vapisten ja katsoin kollia surusta kiiltävällä katseellani.
”Ku-kuka sinä olet?” kysyn katsoen kollia tarkasti katseellani.
”Rajutassu” kolli vastaa minulle lyhyesti eikä edes katso suuntaani kunnolla.
Olin täysin äimänä kaikki muut ketkä olin tavannut olivat olleet mukavia. Mutta tämä Rajutassu ei mielestäni ollut.
”Mi-minä olen Si-Siru tai siis Sirupentu”, sanon muistaessani klaaninimeni.
”Minua ei kiinnosta nimesi!” Kolli sanoi tuhahtaen.
En enää kestänyt purskahdin täyteen itkuun. Itkin täysin vertahyytävää itkua. Sellaista itkua en edes itkenyt emon vajottua veteen. Osasiko joku olla noin töykeä? Ehkä vain ylireagoin ja näytin Rajutassun edessä täysin typerältä. Itkuni ei silti ottanut loppuakseen vaan jatkui ja lopulta hakeuduin lähemmäs Rajutassua voidakseni itkeä tätä vasten. Kolli kuitenkin pyristeli kauemmas ja minulle tuli taas yksinäinen olo, olo jota en millään voinut sietää.

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.