Sirupentu

”A-anteeksi”, vinguin kyyneleet silmissäni ennen juoksemistani pois. Tällä kertaa katsoin eteeni enkä törmännyt kehenkään.
Katselin ympärilleni nolostuneena ympärilleni. Rajutassu oli saanut minut romahtamaan alas enkä enää kestänyt sitä valtavaa tuskaa mikä vollottamisesta tuli. Pyyhin tassuillani kyyneleiset silmäni ja aloin leikkiä uudelleen. Hyppelin puolelta toiselle ja yritin unohtaa Rajutassun tapaamisen. En onnistunut siinä ja lopulta päätin mennä riistakasalle syömään. Tartuin kasassa olevaan hiireen ja aloin syömään sen mureaa lihaa. Kesken syömisen tajusin kuinka väsynyt jo olin. Söin hiiren loppuun ja taapersin pentutarhalle, jossa Kimalaistoive jo olikin syömässä.
”Väsyttää hirveästi minä alan nukkua päiväunia.” Kerroin ja taapersin sammalpetille nukkumaan.

Heräsin enkä hämmennyksekseni ollutkaan Eloklaanin leirissä. Olin kuitenkin lämmön keskellä.
”Huomenta Siru!” Kuulin jo pitkään ikävöimäni äänen.
Emo! katsoin tätä ällistyneenä. Viimeksi kun olin nähnyt tämän tämä oli vajonnut pohjaan kuin kiven järkäle. Pensaikosta kuului kahinaa ja lopulta näin myös isäni tulevan paikalle orava tiukasti leuoissaan.
”Ruoka-aika!” Isäni huudahtaa ja alkaa syödä oravaa yhdessä emoni kanssa.
Lopulta valtava haukkuryöppy iskee keskeyttämään rauhamme. Tunsin ja tiesin tämän tilanteen johtavan kamalaan itkuun, en halunnut tätä! Valtavan kokoinen koira juoksi paikalle ja korvissani kohisi vain emon karkuun huuto. Katson järkyttyneenä kuinka koira nappaa isäni jo toistamiseen elämässäni! Koira alkaa heilutella ruumista kuin se olisi vain oksanpätkä. Kuuluu kamala rusahdus ja kiljaisen kauhusta.
”Isäsi ei selvinnyt tuosta nyt liikettä!” Emoni ryntäsi vierelleni ja tuuppi minua eteenpäin.
Juoksin niin nopeasti kuin pystyin tilanteessa juoksemaan. Koiran ulvonta ja jatkuva haukkuminen kaikuivat korvissani ja muuttuivat välillä Rajutassun ikäviin sanoihin. Lopulta koira taas saavutti meidät ja olin kauhusta kankea. Koira tarttui emoon ja emoni kiljui minulle ohjeita kuin juokse henkesi edestä. Katsoin vain yhä tyrmistyneenä kuinka koiran ote emostani irtosi ja emoni tipahti veteen. Kerran tämä nousi pintaan.
”Siru tämä on sinun syytäsi!” kuulin emoni huutavan.
Olin kauhusta kankea kun emo meni uudelleen uppeluksiin. Seuraavalla kerralla kun hän pääsi pintaan emoni yritti huutaa apua, toki kakoen vettä suustaan. Lopulta tämä vajosi pohjaan. Tällä kertaa Rajutassun puheet alkoivat tulla uudestaan päähäni ja aloin itkeä vertahyytävää itkua.

”Sirupentu herää! Oletko kunnossa?” Havahduin silmät märkinä ja kyyneleisinä. Kimalaistoive oli vieressäni ja katsoi minuun huolissaan.
”En edes tiedä mitä tapahtui näin vain unen i-isästä ja e-” purskahdin täyteen itkuun kesken lauseeni.

// Ööö.. Kimalainenkin vois jatkaa 🙂

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.