Sulkapentu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkapentu käveli yrttivarastossa kuono maassa. Naaras yriti etsiä salaisuutta nenällään, mutta yrttien kitkerät hajut tekivät sen lähestulkoon mahdottomaksi. Pentu irvisti ja kääntyi sisaruksiensa puoleen. Sähköpentu katseli harmaanruskean siskonsa touhuja ja istui vähän matkan päässä, ja Sinipentu oli keskittynyt erääseen nurkkaan. Sulkapentu arveli, että sisko oli löytänyt ötökän tai jotakin muuta ei niin jännittävää.
”Leikitäänkö parantajaa?” raidallinen Sulkapentu ehdotti ja käänsi säihkyvät silmänsä pentuetovereihinsa. Sähköpentu ei näyttänyt innostuvan ajatuksesta, eikä myöskään Sinipentu, joka nopeasti vilkaisi siskoaan. Sulkapentu luopui ajatuksesta ja jatkoi varaston tutkimista. Hän katseli kasveja, jotka olivat siistissä järjestyksessä. Ajatus keskeytyi, kun naaras kuuli lähestyvät askeleet. Hän jähmettyi, pörhisti karvansa ja kääntyi kohti pesän sisäänkäyntiä. Sähköpentu ja Sinipentukin käännähtivät samaan suuntaan. Musta naaras asteli pesään ja hämmästyi nähdessään kolme pientä pentua. Sulkapentu näki, kuinka Sähköpentu laski päänsä alas. Sulkapentu kuitenkin kohtasi mustan kissan keltaisen katseen.
”Kuka sinä olet?” Sulkapentu kysyi ennen kuin naaras ehti sanoa mitään. Musta kissa asteli nopeasti pentujen taakse ja hätisteli heidät sairasaukiolle. Sulkapentu ei olisi halunnut mennä, mutta hän tyytyi vain kohtaloonsa.
”Parantajan pesä ei ole pentujen paikka”, naaras sanoi ja katsoi ankarasti kolmea pentua, ”tietääkö Tuhkajuova teidän olevan täällä?” Sulkapentu vilkaisi Sähköpentua ja toivoi tuon sanovan jotakin. Kolli pysyi kuitenkin vaiti.
”Tietää. Hän sanoi, että me saamme käydä nopeasti katsomassa. Voimme lähteä kyllä heti pois, näimme jo tarpeeksi”, Sulkapentu sanoi, vilkaisi sisaruksiaan ja lähti juoksemaan ulos pesästä. Sinipentu ja Sähköpentu tekivät samoin, ja kolmikko juoksi leirin varjoja pitkin aina pentutarhalle saakka. He huohottivat raskaasti pesän sisäänkäynnillä, ja työntyivät nopeasti sitten jäkäläverhon lävitse hämärään pesään. Sulkapentu säikähti, kun musta Mäntyviiksi seisoi heidän edessään. Naaraan ilme oli ankara.
”Missä te olette olleet?” kuningatar kysyi. Sulkapennulla oli heti tarina valmiina.
”Kävimme vain tuolla, kun se yksi kissa pyysi”, hän sanoi ja vilkaisi sisaruksiaan ja toivoi, että he olivat mukana juonessa. Emo ei saisi tietää, että pennut olivat karanneet pesästä ihan yksin. Mäntyviiksen ilme ei muuttunut yhtään lempeämmäksi. Sulkapentu vilkaisi emoaan, joka nukkui yhä omalla vuoteellaan. Sitten naaraspentu vilkaisi taas mustaa naarasta, joka katsoi kolmikkoa ankaralla ilmeellä. Tarina ei nähtävästi mennyt läpi. Sulkapentu heittäytyi maahan ja alkoi itkeä hiljaa. Hän painoi kuononsa käpäliensä suojaan ja nyyhkytti.
”Älä kerro emolle tai isälle, ole niin kiltti! He pakottavat meidät pysymään pesässä koko loppuikämme jos he saavat tietää”, harmaanruskea pentu nyyhkytti. Kun hän nosti katseensa kuningattareen, tuon ilme oli muuttunut pehmeämmäksi. Hän sipaisi kuonollaan vuorotellen kolmikon kuonoja, ja hymyili.
”Pidän salaisuutenne tämän kerran, mutta seuraavalla kerralla kerron empimättä vanhemmillenne”, naaras lupasi ja antoi pentujen kävellä peremmälle pesään. Sulkapentu käännähti pentuetovereidensa puoleen ja hymyili leveästi.
”Eikö ollutkin mahtava reissu? Voisimme ottaa sen huomenna uusiksi!” pentu hihkaisi.
//Sini tai Sähkö? Sori en uskaltanu laittaa kumpaakaa sanomaan mitään ku en ollu varma miten ne reagoi xdd
// 423 sanaa
