Sulkapentu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkapentu pentuetovereineen kasvoi kovaa vauhtia. Pentujen tasapaino kehittyi, ja he olivat saaneet maistaa ensimmäistä kertaa tuoresaalista. Sulkapentu oli pitänyt mausta, mutta vaikka liha oli ollut pehmeää, sen syöminen oli pienelle pennulle haastavaa. Mustikkapentu oli ajan myötä tullut osaksi kolmikon leikkejä. Se ei haitannut Sulkapentua, koska naaras halusi tutustua jokaiseen klaanitoveriinsa. Harmaanruskea raidallinen pentu loikoili emonsa vatsan vieressä pentutarhan perällä. Hän tiesi Sinipennun olevan hereillä, mutta sisko pysytteli siitä huolimatta emon kehon luona suojassa. Pennut tiesivät, että he pääsisivät vasta auringonnousun jälkeen jaloittelemaan pesän ulkopuolelle. Usein Mäntyviiksi tai Villisielu lähti katsomaan pentujen perään, mutta tänä aamuna Tuhkajuova oli lupautunut vahdiksi. Koska pesä oli täysin hiljainen, Sulkapentu kuunteli tarkkaavaisesti pesän ulkopuolelta kuuluvia ääniä.
Joku soturi oli huutanut äsken, että auringonnousun partio lähtisi pian matkaan. Sulkapentu nousi varovasti ylös pediltä ja hiipi kohti pesän uloskäyntiä. Hän vilkaisi jäkäläverhon alta pääaukiota. Aukio tyhjeni nopeasti, kun kissat loikkivat partioihin. Naaras saattoi nähdä taivaanrannassa siintävät auringonsäteet, jotka tarkoittivat auringonnousun olevan juuri nyt meneillään. Pentu loikki takaisin emonsa luokse ja puski tuota pienellä kuonollaan. Tabbykuvioinen kuningatar säpsähti hereille ja katsoi tytärtään kysyvästi.
”Aurinko nousee, voimmeko mennä ulos?” Sulkapentu kysyi ja katsoi emoaan toiveikkaasti. Tuhkajuova herätti kaksi muuta pentua ja nousi istumaan. Se tarkoitti, että he pääsisivät pian ulos.
”Teidän täytyy siistiytyä sitä ennen”, Tuhkajuova totesi tunteettomalla äänellä. Sulkapentu irvisti. Emo oli kertonut, että jokaisen kissan tulisi osata pestä oma turkkinsa. Niinpä kolmikko alkoi vaivalloisesti nuolla pienillä, karheilla kielillään karvojaan. Sulkapennun turkki oli pehmeää ja pörröistä. Emon mukaan turkin laatu muuttuisi, kun pentue kasvaisi isommiksi. Kun emo oli sukinut oman turkkinsa, hän auttoi pentujaan. Tuhkajuova nuoli pitkin vedoin Sulkapennun päälakea ja selkää. Sähköpennun turkki oli siistiytymisestä huolimatta sotkuisen oloinen. Hännän karvat sojottivat joka suuntaan, mutta olisi se kamalampikin voinut olla.
”Toivo vain, että tämä pentukarva katoaa nopeasti”, emo sihahti Sähköpennulle, kun hän yritti siistiä ainoan poikansa turkkia. Sulkapentu odotti jo malttamattomana pesän uloskäynnillä, että he pääsisivät ulos. Mustikkapentukin oli juuri herännyt, ja pentu tiesi mitä oli edessä. Viimein emo oli valmis, ja hän nousi ylös sammalvuoteeltaan. Sulkapentu antoi tabbykuvioisen naaraan astella ensimmäisenä pääaukiolle. Sitten harmaanruskea pentu loikki innoissaan emonsa käpälien ohitse aukiolle.
Aamu oli pilvetön ja melko lämmin. Eilinen päivä oli ollut sateinen ja synkkä. Sulkapentu halusi nauttia lehtisateen viimeisistä lämpimistä päivistä täysillä.
”Mitä me teemme tänään?” Sulkapentu hihkaisi kolmelle ystävälleen, joista kaksi olivat hänen sisaruksiaan. Kukaan ei tuntunut keksivän mitään, joten Sulkapennun täytyi miettiä itse.
”Voisimme tutustua klaanin kissoihin! Käydään kysymässä kissoilta jännittäviä tarinoita, ja päätetään sitten, kenen kissan tarina oli jännittävin!” Sulkapentu ehdotti silmät säihkyen. Hän katsoi vuorollaan jokaista pentua odottava ilme kasvoillaan ja toivoi, että muut innostuisivat ideasta.
//Sini, Sähkö tai Mustikka?
// 424 sanaa
