Sulkapentu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkapentu katsoi mietteliäästi veljeään ja sitten Sinipennun suuntaan. Mustikkapentu tarkkaili sisareni puuhia melko läheltä. Sinipentu oli aiemmin käskenyt kollia pysymään kaukana kivistä, jotka kuulemma olivat Sinipennun omia. Sulkapentu ei ymmärtänyt sisarensa intoilua kivistä tai ötököistä, mutta naaras ei sanonut sitä ääneen. Hän ei halunnut loukata pentuetoveriaan. Samassa raidallisen pennun päässä välähti. Hän asteli reippain askelin hieman itseään pienemmän Sinipennun luokse. Pentu käämmähti ympäri ja katsoi kysyvästi sisartaan.
”Minä löysin ötökän, joka ehkä kiinnostaa sinua. Tahdotko nähdä?” Sulkapentu kysyi ja piti pyöreät silmänsä Sinipennussa, joka epäröi. Hän vilkaisi Mustikkapentua, joka tapitti silmillään Sulkapentua.
”Okei. Äläkä sinä sitten koske minun kiviini”, Sinipentu sanoi ja kääntyi Villisielun pennun puoleen. Mustikkapentu näytti siltä, kuin hänkin olisi halunnut tulla katsomaan. Pentu kuitenkin pysytteli paikoillaan. Sulkapentu johdatti sisarensa pentutarhan toiselle laidalle sinne, missä klaaninvanhimpien vuoteet olivat. Vanhat kissat olivat nyt jaloittelemassa pääaukiolla.
”Missä se ötökkä on?” Sinipentu kysyi ja katseli tarkkaavaisena ympärilleen.
”Ei missään. Minä vain sain mahtavan idean, enkä halua Mustikkapennun, emon tai Villisielun kuulevan siitä”, Sulkapentu sanoi innoissaan ja vilkuili kolmikon suuntaan. Tuhkajuova oli asettunut sammalten päälle syömään saalistaan. Sähköpentu kipitti sisarustensa luokse ja katsoi kysyvästi Sinipentua.
”No?” naaraspentu kysyi ja vaikutti olevan vähän pettynyt siitä, ettei ötökkää ollutkaan. Sulkapennun mielestä ajatus oli kuitenkin loistava. Hän halusi käydä tutkimassa parantajan pesällä, koska se kuulosti jännittävältä. Miksi isä ei ollut päästänyt pentuja pesään? Sulkapennun oli saatava tietää, mitä pesä piti sisällään.
”Mennään käymään parantajan pesässä. Tutkitaan pesä läpikotaisin ja selvitetään, miksi emme päässeet katsomaan sitä aiemmin”, Sulkapentu hihkaisi pitäen äänensä hiljaisena. Ennen kuin Sinipentu ehti vastata, Villisielu nousi ylös vuoteeltaan. Kaikki kolme pentuetoveria kääntyivät kuningattaren puoleen. Se sanoi jotakin Mustikkapennulle, jonka jälkeen Villisielu poistui pesästä. Yksi ongelma vähemmän hoidettavana, Sulkapentu ajatteli. Nyt pitäisi vain odottaa emon nukahtamista, ja pennut voisivat hiippailla parantajan pesälle. Sulkapentu käänsi taas katseensa Sinipentuun, joka ei vaikuttanut innostuvan ideasta.
”Tulisit nyt! Kenties parantajan pesällä on ötököitä, kiviä tai jotakin muuta mahtavaa!” Sulkapentu yritti kaikkensa saadakseen siskonsa mukaan seikkailulle. Hän halusi tehdä kaiken sisaruksiensa kanssa, koska silloin se oli paljon jännittävämpää. Lisäksi jos he jäisivät kiinni, Sulkapentu ei olisi ainoa, joka saisi rangaistuksen.
//Sini?
// 341 sanaa
