Sulkapentu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkapentu katseli ympärilleen ja yritti etsiä uutta uhria. Hän yritti etsiä kissaa, joka olisi aiempaa punaruskeaa kissaa ystävällisempi. Ilkeät kissat nimittäin tuskin suostuisivat kertomaan ainuttakaan tarinaa. Naaraspennun katse pysähtyi suureen punaruskeaan kollikissaan. Tämän toinen korva oli revennyt, ja kirkkaanvihreät silmät suorastaan hehkuivat rohkeutta. Isä oli kuvaillut Punatähden juuri tuollaiseksi. Sulkapentu ei sanonut mitään, vaan lähti kipittämään kohti päällikköä. Hän halusi ehtiä sinne ennen kuin Sinipentu ja Mustikkapentu ehtisivät.
”Hei arvon päällikkö Punatähti!” harmaanruskea pentu hihkaisi päästessään päällikön luokse. Hän kumarsi kohteliaasti painamalla päänsä kohti maata. Sisarensa vierelle tullut Sähköpentu teki samoin.
”Älkää suotta kumarrelko, olette aivan yhtä arvokkaita kuolonklaanilaisia kuin minäkin”, päällikön tasainen ääni sanoi. Sulkapentu meinasi nolostua hieman, mutta hän unohti sen nopeasti. Pennun silmät säihkyivät, kun tämä katsoi suorastaan valtavaa kollia. Punatähti oli kookkaampi kuin Henkäysvarjo, mutta siitä huolimatta isä oli Sulkapennun mielestä paras soturi koskaan. Punatähtikin oli kai ihan okei, mutta ei yhtä hyvä kuin isä!
”Voisitko kertoa meille jonkun hurjan tarinan? Meillä on kilpailu menossa, ja haluamme voittaa Sinipennun ja Mustikkapennun!” raidallinen pentu hihkaisi ja pomppasi ilmaan. Punatähti hymyili leveästi. Päällikkö mietti hetken, kunnes hän keksi sopivan tarinan:
”Joitakin vuodenaikoja sitten partio huomasi, että erakot vievät Kuolonklaanilta riistaa. Oli lehtikato, joten meillä ei ollut varaa antaa riistaamme toisille kissoille. Kokosin partion häätämään erakot pois reviiriltämme. Jos en muista ihan väärin, myös teidän emonne oli mukana taistelussa. Hän oli silloin nuori oppilas.” Punatähti piti tauon. Sulkapentu vilkaisi innoissaan veljeään.
”Viimein löysimme erakkojoukon, ja käskin heidän poistua. Heidän johtajansa ei kuitenkaan suostunut lähtemään, vaan hän aloitti kamalan taistelun. Partio taisteli raivokkaasti ja kaikki tekivät parhaansa. Lopulta tein pienen virheen, ja erakkojoukon johtaja onnistui viemään minulta yhden hengistäni. Hän luuli voittaneensa, ja alkoi jo riemuita. Kun heräsin taas henkiin, kävin hänen kimppuunsa ja riistin hänen henkensä. Sen jälkeen sitä erakkojoukkoa ei ole nähty. He pelkäävät meitä”, Punatähden ääni oli vakava, kun hän kertoi tarinaansa. Tarina oli saanut Sulkapennun karvat nousemaan pystyyn.
”Loukkaantuiko kukaan?” Sähköpentu kysyi. Päällikkö mietti hetken.
”Jyrkänneloikka loukkaantui. Hän vietti muistaakseni miltei kuun parantajan pesällä vammojensa vuoksi”, Punatähti sanoi. Pennut hyväksyivät tarinan.
”Kiitos Punatähti”, Sulkapentu sanoi, ja Sähköpentukin kiitti päällikköä. Punaruskea kolli hymyili lämpimästi kaksikolle.
”Kiitos teille, että olette kiinnostuneet tarinoistani”, päällikkö totesi, ja pennut lähtivät. Sulkapentu kääntyi innoissaan veljensä puoleen.
”Tämä on takuulla paras tarina koskaan! Pitäisiköhän meidän lähteä etsimään sitä erakkojoukkoa?” Sulkapentu pohti osittain vitsinä, mutta samalla hän oikeasti halusi lähteä. Ongelma oli kuitenkin se, ettei pennut saaneet poistua leiristä, eikä Sulkapentu edes tietäisi minne mennä. Kenties joukon voisi tuoda jotenkin mukaan pentutarhan leikkeihin.
”Palataan odottamaan Sinipentua ja Mustikkapentua”, Sähköpentu sanoi ja sivuutti sisarensa kysymyksen. Harmaanruskea raidallinen pentu loikki veljensä vierellä paikkaan, jossa he olivat viimeksi tavanneet Sinipennun ja Mustikkapennun. Sulkapentu katseli haltioituneena putousta. Vesi tippui nätisti korkealta lampeen.
//Sähkö, Sini tai Mustikka?
// 444 sanaa
