Sulkapentu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkapentu istui sisaruksiensa vierellä leirin lammen edessä ja kuunteli, kuinka Tuhkajuova selitti pennuille uimisesta.
”On tärkeää tietää se, mihin pystyt. Jos et osaa uida, et mene syvään veteen. Et saa mennä paniikkiin ollessasi vedessä tai hukut”, emo selitti kylmällä äänellään. Tuhkajuova oli häätänyt pentujensa kanssa hääräilevän Mustikkapennun tiehensä, koska naaras halusi opettaa pennuilleen uimisen perusteet. Sulkapentua harmitti emon koppava käytös heidän ystäväänsä kohtaan, mutta hän ei sanonut sitä ääneen. Harmaanruskea raidallinen pentu halusi opetella uimaan, koska emon mukaan jokainen heidän suvustaan osasi uida.
”Sulkapentu, sinä saat kokeilla ensin. Astu veteen ja totuttele siihen hetken. Vesi voi olla vähän kylmää, mutta kyllä sinä siihen totut”, emo vakuutteli ja kohtasi katseellaan Sulkapennun katseen. Raidallinen naaraspentu vilkaisi pentuetovereitaan, jotka katseillaan kehottivat tätä menemään veteen.
Epäröimättä Sulkapentu juoksi suoraan lampeen. Naaras ei ajatellut sitä sen kummemmin, mutta virhe paljastui myös hänelle itselleen varsin pian. Sulkapentu oli ottanut liian kovan vauhdin. Nyt pentu upposi pinnan alle näkymättömiin. Hyinen vesi suorastaan imaisi harmaanruskean pennun. Hädissään Sulkapentu yritti hengittää, mutta onnistui vain vetämään vettä keuhkoihinsa. Hampaat repivät pärskivän pennun ylös vedestä takaisin kuivalle maalle. Sulkapentu yski hetken, ja huomasi sitten emonsa pettyneen katseen.
”Mitä minä juuri sanoin?” Tuhkajuova kysyi päätään pudistellen. Sulkapentu katsoi emoaan ja nolostui hurjasti. Hän ei ollut kuunnellut tarpeeksi tarkasti emonsa sanoja.
”Anteeksi emo.. Voinko yrittää uudelleen? Lupaan olla rauhallisempi, kiltti!” Sulkapennun katseesta paistoi epätoivoisuus. Hän halusi oppia uimaan. Pentu ei osannut lukea emonsa katsetta. Tuhkajuova katsoi tytärtään hetken ajan silmiin.
”Hyvä on, mutta nyt teet sen rauhassa. Menet veteen ja seisot matalikossa. Älä ota yhtäkään askelta eteenpäin, koska matalan osuuden jälkeen tulee äkkisyvää. Ettekä koskaan saa yrittää hengittää, kun olette veden alla. Jos teette niin, vesi pääsee keuhkoihinne ja te hukutte”, emo sanoi tuhahtaen. Sulkapentua harmitti vähän se, että hän oli mokannut. Naaras yritti kuitenkin uudelleen. Hän astui veteen ja varoi astumasta liian kauas. Hän liikutti etukäpäläänsä vähän eteenpäin ja saattoi tuntea, kuinka maa katosi hänen käpälänsä alta. Soturit eivät pystyisi seisomaan tässä kohdassa, koska matala osuus oli todella pieni.
Vesi oli kylmää, mutta märän turkin kanssa ilma tuntui kylmemmältä. Sulkapentu painautui matalaksi ja katseli veden pintaa. Keskemmällä lampea naaras näki siihen iskeytyvän vesiputouksen. Hän ei enää edes kiinnittänyt huomiota sen pauhuun, koska pentu oli tottunut siihen.
”Okei, nyt on Sähköpennun vuoro käydä vedessä. Teidän täytyy tottua siihen, että turkkinne kastuvat. Sen jälkeen nuolkaa ne kuiviksi”, Tuhkajuova sanoi ja hätisteli Sulkapennun pois vedestä. Harmaanruskea pentu vastusteli, mutta ei voinut väittää vastaan. Hän katsoi sivusta, kuinka Sähköpentu käveli rauhallisesti kohti lampea. Sulkapentu alkoi emon ohjeiden mukaisesti sukia turkkiaan, joka oli joka kohdasta ihan läpimärkä.
//Sähkö tai Sini? Tuhka kertoo näille myös vielä että miten uidaan ja voi vaikka antaa noitten yksitellen yrittää sitä sillee et se on siinä koko ajan mukana ite.
// 420 sanaa
