Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkatassu ei ollut koskaan ollut näin innoissaan. Seikkailupäivä oli viimeinkin tullut, ja naaras oli koko aamun odottanut lähtöä ”saalistamaan”, eli tutkimaan Eloklaanin reviiriä. Naaras oli sopinut pentuetovereidensa kanssa, että he tapaisivat oppilaiden pesän edustalla ennen lähtöä. Naarasta ei niinkään jännittänyt, vaan hän oli vain innoissaan. Kiinnijääminen ja rangaistus olivat pientä siihen nähden, että naaras pääsisi tutkimaan täysin uutta reviiriä, jota tuskin yksikään kuolonklaanilainen tunsi. Sulkatassu oli pysytellyt koko aamupäivän leirin laitamilla. Hän ei halunnut vahingossakaan herättää huomiota, joten varjoissa pysyminen oli paras vaihtoehto. Huomattuaan Sähkötassun oppilaiden pesän edustalla, Sulkatassu nousi ylös ja käveli veljensä luokse leveä hymy kasvoillaan.
”Hei Sähkötassu, oletko valmis saalistusretkellemme?” Sulkatassu kysyi virnistäen. Veljen katse pysyi vakavana, eikä siinä ollut lainkaan hymyä. Jännittikö häntä? Sulkatassu ei voinut lopettaa hymyilemistä, joka sivullisten näkökulmasta näytti takuulla oudolta. Tai ehkä he vain ajattelivat, että naaras oli innoissaan nähdessään veljensä.
”Missä Sinitassu on?” Sähkötassu kysyi pysyen yhä ilmeettömänä. Sulkatassu katseli ympärilleen löytääkseen sisarensa valkean turkin, mutta sitä ei näkynyt. Pääaukiolla oli melko paljon kissoja, mutta olisi pieni Sinitassu erottunut joukosta helposti.
”Ehkä hän on oppilaiden pesässä. Minä voin katsoa”, Sulkatassu tarjoutui ja kipitti jo kohti oppilaiden pesän sisäänkäyntiä. Sähkötassu jäi aloilleen. Harmaanruskea raidallinen naaras työnsi päänsä pesään ja katseli hetken ympärilleen. Nopeasti hänen katseensa kohdistui sammalvuoteella nukkuvaan kissaan. Sinitassun kylki kohoili hitaasti. Oppilas oli sikeässä unessa. Sulkatassu huokaisi turhautuneena ja sanoi kovalla äänellä niin, että pesän ainoa nukkuva kissa ei voisi enää jatkaa uniaan:
”Sinitassu! Saalistusretki alkaa!” Valkea naaras säpsähti hereille heti ja nosti unisena päänsä ylös vuoteesta. Hetken aikaa Sinitassu katseli ympärilleen ihmeissään, mutta Sulkatassu huomasi tuon katseen kirkastuvan, kun naaras muisti mitä oli edessä.
”Minä tulen ihan heti”, naaras lupasi nopeasti ja nousi istumaan. Sulkatassu vetäytyi pois sisäänkäynniltä ja palasi taas veljensä luokse.
”Hän tulee ihan pian”, naaras huokaisi turhautuneena.
Kun kolmikko oli käynyt ilmoittautumassa Jyrkänneloikalle, he saivat tältä luvan poistua leiristä. Varjokarva ja Ruusutuike olivat partioissa, joten heiltä ei lupaa voinut nyt kysyä. Mestarit olivat kuitenkin jo joitakin päiviä sitten sopineet retkestä, joten lupa riitti yhdeltä soturilta.
Sulkatassu loikki innoissaan pentuetovereidensa edellä. Kolmikko suuntasi kohti pohjoisrajaa, sillä siellä Sähkötassun löytämät ketun jätökset sijaitsivat.
”Miettikää nyt! Minä pääsen Eloklaanin reviirille!” Sulkatassu intoili.
”Puhu vähän hiljempaa”, Sähkötassu kuiskasi ja vilkuili ympärilleen. Naaras ymmärsi nopeasti virheensä, muttei into laantunut lainkaan. Hän päätti intoilla hiljempaa.
”Okei, eli Sinitassu, sinä jäät tänne saalistamaan. Saalista aurinkohuippuun mennessä niin paljon kuin voit, niin minä ja Sähkötassu käymme sotkemassa turkkimme. Jätä saamasi saaliit tähän paikkaan, niin me tuomme ne sitten leiriin”, Sulkatassu kertasi vielä kerran suunnitelman läpi siskolleen. Sinitassu nyökkäsi ilmeettömänä.
”Te sitten hoidatte ne pesät minun puolestani”, sisko varmisti.
”Totta kai, luvattu mikä luvattu”, Sulkatassu vastasi tuhahtaen, ”Sähkötassu, lähdetään nyt hakemaan niitä ketun jätöksiä.”
Sulkatassusta tuntui hyvältä olla kerrankin se, joka määrää. Varjokarva komenteli koko ajan oppilastaan, eikä Sulkatassu pitänyt siitä. Nyt kaikki oli toisin, sillä tämä oli hänen ihan oma suunnitelmansa, johon sisarukset olivat tulleet mukaan.
//Sähkö?
// 472 sanaa
