Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkatassu oli vähällä loikata ilmaan ja huutaa riemusta, kun hän kuuli Lehtitassun sanat. Naarasta kiehtoi sääntöjen rikkominen! Sulkatassu pakotti itsensä kuitenkin pysymään rauhallisena. Pähkinäkorva ei saisi huomata, että kissat keskustelivat jostakin kiinnostavasta, sillä silloin kolli voisi itsekin kiinnostua asiasta.
”Entä sinä? Pidätkö sinä sääntöjen rikkomisesta?” Lehtitassu esitti kysymyksen. Sulkatassun ei tarvinut miettiä vastausta kauaa.
”Minusta säännöt on tehty rikottaviksi”, Sulkatassun kasvoille levisi leveä hymy. Hänen mieleensä palasi taas seikkailu Eloklaanin reviirillä. Hetken ajan naaras meinasi kertoa siitä uudelle tuttavuudelleen, mutta sulki nopeasti suunsa. Entä jos Lehtitassu vain huijasi, ja yritti saada Sulkatassun tunnustamaan tekemiään rikkomuksia? Ei naarasta kiinnijääminen pelottanut, mutta hän ei halunnut olla niin hiirenaivoinen, että kävelisi suoraan ansaan.
”Minusta olisi kiva seikkailla Eloklaanin reviirillä tai tutkia kaksijalkalaa. En halua kehuskella, mutta olen aika hyvä seikkailun suunnittelija”, harmaanruskea naaras suoristi ryhtinsä ja kohotti leukaansa ylöspäin ylpeästi.
Oppilas säpsähti, kun hän huomasi Pähkinäkorvan lähestyvän heitä.
”Sinitassun pitäisi palata pian”, ruskea kolli ilmoitti tasaisella äänellä.
”Mitä siitä?” Sulkatassu kysyi ja katsoi soturia ymmärtämättä, miksi hän oli tullut kertomaan heille noinkin turhan asian. Pähkinäkorva kohdisti tummanvihreän katseensa raidalliseen oppilaaseen.
”Teidän kannattaa keskittyä näihin harjoituksiin, eikä mihinkään muuhun. Käykää läpi vaikka omia vahvuuksianne, niin opitte tuntemaan toisenne”, kolli ehdotti ja palasi taas entiselle paikalleen. Sulkatassu pyöräytti silmiään.
”Okei sitten. Minä osaan uida, osaatko sinä?” Sulkatassu kysyi ja katsoi Lehtitassua vakavoituneena. Oppilasta ärsytti se, että Pähkinäkorva katseli heitä koko ajan. Hän tiesi, ettei harjoituksissa uitaisi. Vedet eivät olleet vielä sulia, joten olisi mahdotonta uida. Hän kuitenkin totteli Pähkinäkorvan käskyä, vaikka uintitaito ei millään tavalla liittynyt harjoituksissa käytettäviin taitoihin. Lehtitassu pudisteli päätään.
Oikeasti Sulkatassu ei edes osannut uida kunnolla. Pentuna emo oli opettanut Sulkatassua, Sinitassua ja Sähkötassua vähän leirin lammessa. Lehtitassun ei kuitenkaan tarvinnut tietää sitä. Sulkatassu opettelisi enemmän kuin uimisen alkeet heti, kun lumet sulaisivat.
”En ole koskaan kokeillut, eli en osaa. Onko uiminen mukavaa?” Lehtitassu vastasi hetken hiljaisuuden päätteeksi. Sulkatassu oli hyvillään siitä, että naaras piti keskustelua yllä. Jotkut oppilaat halusivat pois tällaisista sosiaalisista tilanteista mahdollisimman nopeasti.
”Ai, sinun kannattaa joskus kokeilla sitä. Se on ihan mukavaa, vaikka en olekaan sitten lumien satamisen jälkeen sitä tehnytkään. Emo lupasi, että hän opettaa meitä lisää hiirenkorvan aikaan”, raidallinen oppilas selitti. Lehtitassu nyökytteli päätään.
”Oletko sinä hyvä taistelija?” kilpikonnakuvioinen naaras kysyi. Sulkatassu ei olisi halunnut vaihtaa aihetta siihen, mistä mestari toivoi heidän puhuvan, mutta hän ei halunnut loukata Lehtitassua ja jättää vastaamatta kysymykseen.
”Kohtuullisen hyvä. En minä mikään paras ole, mutta on klaanissa huonompiakin taistelijoita”, naaras kuittasi nopeasti kysymyksen esittämättä toiselle oppilaalle jatkokysymyksiä.
Kumpikaan ei ehtinyt sanoa mitään, kun Sinitassu ja Varjokarva palasivat pian heidän luokseen. Sinitassun kasvoilla oli sama välinpitämätön ilme kuin aina. Oliko kiipeily mennyt huonosti? Sulkatassu ei osannut arvioida mestarinsa tai sisarensa ilmeitä.
”No, miten meni?” Pähkinäkorva kysyi toiselta soturilta. Varjokarva väläytti ruskealle kollille hymyn, ja kääntyi sitten meidän puoleemme.
”Sinitassu sijoittui toiseksi heti Raparperitassun jälkeen, ja ansaitsi kaksi pistettä”, musta kolli ilmoitti rauhallisella äänellä.
”Hyvä Sinitassu!” Sulkatassu kehui siskoaan, joka asteli pentuetoverinsa ja Lehtitassun luokse. Sinitassu kohtasi Sulkatassun katseen, mutta ei sanonut mitään.
”Seuraava tehtävänne on pesänrakennus. Vietämme yön leirin ulkopuolella, ja parhaan pesän rakentanut joukkue voittaa pesänrakennuskilpailun. Tuloksiin vaikuttavat pesän koko, vedenpitävyys, kestävyys ja jos kaikki pesät ovat hyviä, ulkonäkökin vaikuttaa. Kun te rakennatte, minä saalistan, jotta saisimme kaikki vähän syötävää ennen yötä”, Varjokarva ilmoitti tasaisella äänellään.
Sulkatassu kääntyi kohti Lehtitassua ja Sinitassua. Tämä kilpailu oli naaraan mieleen!
//Lehti? 😀 Pähkinäki voi jatkaa jos Rita ei ehi cx
// 547 sanaa (kp-boosti)
