Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
”Hiirenaivo, miten sinä liikut kun silmäsi on suljettu? Voit painaa joka reitin muistiisi, tunnustella varoen maastoa tai omata jonkun kissan rinnallasi uudessa maastossa. Ei se ole mikään saastainen ongelma”, Tiputassu mutisi hampaidensa välistä. Sulkatassu siristi silmiään ja tarkkaili sokean parantajaoppilaan olemusta. Naaras oli aina kuvitellut, että parantajakissan tulisi olla kohtelias ja kunnioittava klaanin sotureita kohtaan. Niin isä ja emo olivat Sulkatassulle aina opettaneet. Naaras päätti kuitenkin antaa Tiputassulle uuden mahdollisuuden, ja naaras kysyi:
”Mutta entä jos et ole käynyt maastossa aiemmin? Miten voit tietää, mitä edessäsi on jos olet aivan yksin? Haisevatko yrtit erilaisilta? Tunnistatko ne kaikki?”
Sulkatassu oli varma, ettei häntä nuorempi kolli innostunut oppilaan kyselyistä.
”Eikö se ole ihan selvää? Kokeilen varovasti maata ennen kuin astun minnekään, jos en tiedä missä olen! Totta kai haisevat, samalla tavalla kuin jokainen klaanikissa, erityisesti sinä ja sinun lemusi”, Tiputassu ärähti. Sulkatassua alkoi ärsyttää parantajaoppilaan tapa puhua hänelle. Eikö hän tiennyt, että Sulkatassu oli varapäällikön tytär?
”Oliko sinulla jotain oikeaakin asiaa? Eivätkö ikäisesi pennut enää osaa sukia papanaista turkkiaan kun haisetkin tuolta”, Tiputassu sanoi ja sai Sulkatassun ärsyyntymään. Hän ei voinut sietää sitä, että joku kohteli häntä kuin typerää karvakasaa, sillä Sulkatassu tiesi, ettei hän sitä ollut.
”Tiedätkö sinä pieni karvakasa edes, että kuka minä olen?” harmaanruskea naaras kysyi ja pörhisti rintaansa, vaikka tiesi ettei Tiputassu sitä näkisi. Parantajaoppilaan sokeista silmistä paistoi välinpitämättömyys. Tuo ei ehtinyt vastata, kun Sulkatassu ehti ensin:
”Minä olen Sulkatassu.” Sulkatassu puhui hitaasti, jotta kolli saisi hetken aikaa keksiä asian itse.
”Varapäällikön tytär”, soturioppilas lisäsi painottaen sanaa varapäällikön. Sulkatassu ei tiennyt kuvitteliko hän vain, vai värähtikö Tiputassun ilme. Kolli kuitenkin piti äreän ilmeen kasvoillaan.
”Tiedätkö mitä tapahtuu, jos Henkäysvarjo saa kuulla parantajaoppilaan puhuvan hänen tyttärelleen noin?” Sulkatassu kysyi yllättävän matalalla äänellä. Tiputassu nielaisi. Kolli laski sokean katseensa maahan, ja nosti sen pian Sulkatassuun.
”Mitä minun täytyy tehdä, että pidät suusi kiinni?” kolli kysyi. Sulkatassu hämmästyi siitä, miten nopeasti Tiputassun asenne oli muuttunut, kun Sulkatassu oli ottanut puheeksi hänen isänsä. Tiputassun reaktio ei vaikuttanut aidolta, sillä kolli puri hampaitaan yhteen ja sanoi sanottavansa jotenkin väkisin. Naaraasta tuntui kuitenkin yllättävän hyvältä, kun hän huomasi omaavansa valtaa Kuolonklaanissa. Edes joku pelkäsi häntä. Tai ehkä Tiputassu pelkäsikin enemmän Henkäysvarjoa, mutta sillä ei nyt ollut väliä. Sulkatassu pohti hetken, jonka jälkeen hän vastasi rennosti:
”Älä ole koko aikaa tuollainen änkyrä. Kuolonklaanilaiset soturit eivät pidä siitä, kun parantaja haukkuu heitä. Kannattaa pitää suusi kiinni, jos joku tulee vastaanotollesi.” Sulkatassun vaatimus oli oikeastaankin enemmän neuvo. Hän tiesi Tiputassun synkän menneisyyden, eikä halunnut olla nuoren kollin kanssa riidoissa. Kenties kilpikonnakuvioinen kissa voisi vähän skarpata, ja ehkä Tiputassu ei sisimmissään ollut oikeasti niin inhottava miltä hän kuulosti.
”Minun pitää nyt kuitenkin mennä, nähdään taas!” Sulkatassu hihkaisi ja käänsi selkänsä Tiputassulle. Naaras oli hieman jopa yllättynyt, kun kolli ei huutanut hänen peräänsä mitään. Ehkä Tiputassu olikin ihan mukava kissa.
Päivät kuluivat suunnattoman hitaasti, ja Sulkatassu tuntui kuolevan tylsyyteen. Hän olisi halunnut nähdä Sähkötassua, mutta kolli oli aina silloin poissa leiristä, kun Sulkatassu oli siellä. Hiirenkorvan aika oli alkanut, ja kaikki oppilaat tuntuivat odottavan suuria harjoituksia. Sulkatassukin odotti niitä. Naaras halusi tutustua mahdollisimman moneen oppilastoveriinsa, ja hän toivoi saavansa hyvän joukkueen. Tai ainakin naaras oletti, että harjoitukset pidettäisiin joukkueissa. Oppilaita oli klaanissa sen verran monta, että yksilöharjoitukset voisivat olla hieman haastavat.
Punatähti oli ilmoittanut pari päivää aiemmin, että hiirenkorvan harjoitukset alkaisivat tänään. Naaras olisi halunnut ehdottaa, että Eloklaanin oppilaat oltaisi otettu myös mukaan harjoituksiin, mutta ei hän uskaltanut. Isä ei pitänyt Eloklaanista, eikä oikeastaan kukaan muukaan. He olisivat vain sanoneet Sulkatassulle, ettei hän saisi edes ajatella moista. Naaras mietti yhä päivittäin mahtavaa seikkailuaan Eloklaanin reviirille. He eivät olleet jääneet kiinni, ja Sulkatassu oli jo salaa suunnittelemassa uutta seikkailua. Jos Sähkötassu ei lähtisi mukaan, hän kyllä löytäisi uuden ystävän, jonka kanssa tutkia vieraan klaanin reviiriä.
”Suuret harjoitukset alkavat!” Henkäysvarjon matala ulvahdus kajahti ilmoille, ja takuuvarmasti kaikki Kuolonklaanin leirissä olleet kuulivat sen. Sulkatassu säpsähti pois ajatuksistaan ja nousi nopeasti seisomaan. Naaras huomasi, että Sähkötassu seisoskeli piikkihernetunnelin edustalla. Kolli oli kai juuri saapunut leiriin. Kolli suuntasi nopeasti leirin keskustaan. Sulkatassu oli menossa veljensä luokse, mutta jätti tekemättä niin, kun hän näki toisen kissan lähestyvän kollia. Naaras tunnisti nopeasti lähestyjän Lehtitassuksi. Hän oli Tiputassun pentuetoveri.
”Jaamme teidät nyt joukkueisiin, joissa tulette kulkemaan koko harjoitusten ajan”, Henkäysvarjo sanoi, kun kissat leirissä hiljentyivät kuuntelemaan varapäällikköä. Sulkatassun katse liukui isästään Punatähteen, joka istui leirin laitamilla ja katseli varapäällikkönsä suuntaan. Eikö päällikkö osallistuisi harjoituksiin? Aivan, eihän Punatähdellä ollut oppilasta, Sulkatassu tajusi nopeasti.
”Ensimmäiseen joukkueeseen kuuluvat Sulkatassu, Sinitassu ja Lehtitassu. Teidän mestareinanne ovat Varjokarva ja Pähkinäkorva. Toiseen joukkueeseen kuuluvat Sähkötassu, Harakkatassu ja Mustikkatassu, joiden mestarit olemme minä ja Hopeaputous. Kolmannen joukkueen jäsenet ovat Lintutassu, Tuimatassu ja Raparperitassu, joiden mestarit ovat Tuhkajuova ja Pimentovarjo. Jakautukaa joukkueisiinne mestaridenne luokse”, isä käski, ja Sulkatassu totteli. Sähkötassu katosi nopeasti Lehtitassun luota kohti isäänsä. Sulkatassu löysi katselelaan nopeasti Varjokarvan mustan turkin. Pähkinäkorva oli asettunut kokeneen soturin vierelle. Sulkatassu ja Lehtitassu saavuttivat mestarinsa samaan aikaan, ja Sinitassu tuli jäljessä. Sulkatassu tiesi, ettei Sinitassu oikein loistanut yhdessäkään lajissa, mutta se ei naarasta haittaisi. Hän aikoisi pitää kivaa ja tehdä parhaansa. Kenties Sulkatassu voisi tutustua paremmin Lehtitassuun. Hän toivoi, että oppilas olisi hieman parempikäytöksinen kuin veljensä.
Mestarit johdattivat oppilaansa pois leiristä. Kaikki joukkueet erotettiin toisistaan heti alkuunsa. Sulkatassu vilkaisi Sähkötassun suuntaan vielä viimeisen kerran ja muodosti sanoillaan sanan ”onnea.” Sähkötassu virnisti ja nyökkäsi sisarelleen.
Varjokarva ja Pähkinäkorva johdattivat kolmikon havumetsään. Muut joukkueet olivat tulleet myös tänne suuntaan, muttei Sulkatassu nähnyt tai kuullut heitä.
”Te olette ensimmäinen joukkue, ja me olemme teidän mestarinne. Emme auta teitä voittamaan, vaan olemme tukenanne. Voimme opastaa teitä, mutta emme saa kertoa ratkaisua, joita jotkin tehtävät vaativat”, Varjokarva selosti rauhallisella äänellä. Sulkatassu kuunteli malttamattomana. Puhevuoro siirtyi kuitenkin Pähkinäkorvalle.
”Harjoituksissa on tänäkin vuonna eri lajeja. Ensimmäinen laji on kiipeily. Te voitte keskenänne päättää, kuka teistä on mielestänne paras kiipeilijä”, ruskeaturkkinen kolli sanoi. Sulkatassu kääntyi heti joukkuetovereidensa puoleen.
”Minä olen surkea kiipeilijä, mutta Sinitassu on edes jotenkuten perinyt emoltamme sen taidon. Minä äänestän siis Sinitassua”, raidallinen naaras sanoi ja kääntyi katsomaan Lehtitassua kuin odottaen, että tuokin kertoisi oman mielipiteensä. Sulkatassu ei tiennyt oikeastaan mitään joukkueensa kolmannesta jäsenestä. Lehtitassu oli yksi klaanin nuorimpia oppilaita, joten hänen taitonsa tuskin vielä olivat mitkään parhaimmat.
//Lehti? Voit halutessas kirjottaa siitä ku Sini lähtee vaikka Varjon kans syvemmälle metsään. Myös muut joukkueet voi kirjottaa siitä, ku joukkueen valitut jäsenet lähtee sinne toisen mestarin kanssa. (vaikka Hopeen ja Tuhkan). Raparperi voi kirjottaa sit siitä kilpailusta, ku se on ainoo liittyny oppilas XD (muut oppilaat ei oo paikalla ku ne kilpailee)
// 1007 sanaa ( kp-boosti edelleen käytössä )
