Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Harjoitukset olivat ohi, ja Sulkatassu oli tyytyväinen lopputulokseen. Hänen ja Sähkötassun joukkueilla oli ollut viimeisen lajin jälkeen tasatilanne, joten mestarit päättivät ratkaista asian ylimääräisellä kilpailulla. Kolmas joukkue oli käynyt piilottamassa Lehtikuusilaaksoon yrttitukon, ja kahden muun joukkueen tuli löytää se. Sulkatassu ei totta puhuen ollut edes yrittänyt tosissaan. Hän oli halunnut veljensä voittavan, koska Sähkötassu ansaitsi sen. Niin veli olikin löytänyt yrttitukon, ja toinen joukkue oli voittanut. Sulkatassu oli iloinen veljensä puolesta, vaikka olikin itse hävinnyt. Naaras ei ollut edes ottanut koko kilpailua missään vaiheessa kovinkaan tosissaan.
Sulkatassu oli tyytyväinen siitä, että harjoitukset oli järjestetty. Ne näyttivät, miten kukakin oppilas edistyi koulutuksessaan. Samalla oli myös mahdollisuus tutustua oppilastovereihinsa. Sulkatassu oli tutustunut joukkuetoveriinsa Lehtitassuun. Lehtitassu oli ihan mukavan oloinen kissa. Parasta koko asiassa oli, että naaraskin tykkäsi seikkailuista! Sulkatassu ei malttanut odottaa, että hän pääsisi Lehtitassun kanssa seikkailulle.
Kun joukkueet palasivat leiriin, Sulkatassu oli siirtymässä Sähkötassun kanssa oppilaiden pesälle, kun matala ääni pysäytti heidät:
”Sähkötassu ja Sulkatassu, odottakaapa vähän.” Sisarukset kääntyivät hämmästyneinä katsomaan Punatähteä. Varjokarva, Henkäysvarjo, Tuhkajuova ja Jyrkänneloikka olivat saapuneet päällikön luokse. Sulkatassu huomasi veljensä nielaisevan.
”No?” Sulkatassu töksäytti epäröimättä. Hän tunsi lihastensa jännittyvän. Mitä asiaa itse päälliköllä heille mahtoi olla?
”Eloklaanin päällikkö kävi täällä päivä ennen harjoituksia”, punaruskea kolli sanoi ja katsoi vuorollaan oppilaita. Sulkatassu vilkaisi Sähkötassua, joka tuntui älyävän, mistä päällikkö puhui.
”Onko totta, että te olette käyneet Eloklaanin reviirillä?” Punatähti jatkoi. Päällikön kasvoilla oli vakava ilme. Nyt Sulkatassua alkoi jännittää entistä enemmän. Naaras ei ollut jännittynyt kiinnijäämisestä vaan siitä, että nämä viisi kissaa tuijottivat heitä silmä kovana. Sulkatassu vilkaisi taas veljeään, jonka katse liukui hitaasti kohti maata. Sulkatassu piti päänsä pystyssä ja kohtasi päällikön katseen.
”Joo, ylitimme vahingossa rajan saalistaessamme”, harmaanruskea naaras yritti valehdella. Naaras kuuli isänsä huokaisevan turhautuneena.
”Miksi olitte sitten peittäneet hajujälkenne?” Jyrkänneloikka liittyi keskusteluun. Ai niin. Sulkatassu ymmärsi, ettei valehteleminen enää auttanut. Niinpä naaras kohautti lapojaan luovutuksen merkiksi.
”Hyvä on, me kävimme siellä. Minä halusin nähdä, millaista Eloklaanin reviiri on. Emme tehneet muuta kuin katsoimme vain”, raidallinen oppilas vakuutteli.
”Hyvä, että tunnustit lopulta. Ette kuitenkaan pääse tästä näin helpolla. Pysytte molemmat ainakin kolme kuuta pidempään oppilaina, jotta ymmärtäisitte tekojenne seuraukset”, päällikkö sanoi. Sulkatassu ei ollut uskoa korviaan. Kolme ylimääräistä kuuta oppilaana?! Sehän oli ikuisuus! Sulkatassu olisi halunnut väittää vastaan, muttei hän uskaltanut. Rangaistus voisi vain muuttua pahemmaksi.
Sulkatassu istui oppilaiden pesän edustalla. Hänen häntänsä piiskasi ilmaa. Naaras kirosi mielessään emon, isän, mestarin ja Punatähden. Naaras ei voinut uskoa, että Punatähti todella oli tehnyt tämän hänelle ja Sähkötassulle. Kolme ylimääräistä kuuta oppilaana oli ihan liikaa. Naaras joutuisi kuuntelemaan Varjokarvan valituksia ja sepityksiä menneistä ajoista kolme kuuta pidempään. Sulkatassu huokaisi.
”No, mikä nyt on?” Lehtitassun ääni sai Sulkatassun säpsähtämään. Naaras käänsi katseensa oppilastoveriinsa. Sulkatassun katse ei ollut kirkas kuten yleensä, vaan enemmänkin harmaa kuin ukkospilvi.
”Me jäimme kiinni siitä, että kävimme Sähkötassun kanssa Eloklaanin reviirillä vähän tutkimassa sitä”, naaras selitti ja piiskasi hännällään ilmaa.
”Punatähti antoi meille rangaistuksen. Joudumme olemaan kolme ylimääräistä kuuta oppilaana. Voitko kuvitella? Ihan järjetöntä!” naaras parahti.
//Lehti?
// 483 sanaa
