Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta istui nummella. Hän oli Eloklaanin reviirillä, vaikka säännöt kielsivät sen. Naaras tunsi hennon tuulenvireen leikittelevän turkillaan. Oli aivan hiljaista, edes linnut eivät visertäneet tai heinäsirkat surisseet korkeassa ruohikossa. Aivan kuin maailma olisi pysähtynyt.
Sulkavirran nenään leijaili etäisen tuttu tuoksu, joka kuului eloklaanilaiselle. Raidallinen soturitar näki nyt edessään oranssin kollin. Tuon kirkkaansiniset silmät saivat heti naaraan huomion. Sulkavirran kasvoille piirtyi hymy. Hän lähti kävelemään kohti etäämmällä istuvaa kollia.
”Ruskatassu”, Sulkavirta henkäisi ja kiristi tahtiaan. Naaras tunsi jonkun koskettavan häntä. Hän kiristi tahtiaan entisestään, mutta oli jo myöhäistä.
Sulkavirta räväytti silmänsä auki ja käänsi kellertävän vihreän katseensa kohti pentua, joka kampesi itsensä pystyyn pesän lattialta. Naaras sihahti turhautuneena ja tarkasteli väsyneenä pentua. Soturi olisi todella halunnut nähdä unen loppuun.
”Anteeksi! Mutta voisitko olla niin kiltti, etkä paljastaisi minua? Pyydän!” pentu kuiskasi nopeasti ja katsoi anoen vanhempaa naarasta. Pienokaisen korvat värähtelivät uloskäynnin suuntaan, ja Sulkavirta älysi nopeasti, mistä oli kyse. Aaltopentu oli leikkimässä muiden pentujen kanssa, kenties piilosta.
Sulkavirta tiesi punaruskean pennun olevan Ruostekukan ja Kalmakuun pentu. Uni unohtui naaraan mielestä nopeasti, ja tuo viittoi pennun itsensä taakse.
”Saat tämän kerran anteeksi. Seuraavasta kerrasta joudun ilmoittamaan Punatähdelle”, naaras pelotteli pentua, muttei ollut sanojensa kanssa tosissaan. Ei päällikköä kiinnostaisi pentujen leikit. Oli Ruostekukan ja Mäntyviiksen homma pitää pennut erossa hankaluuksista.
Aaltopentu nyökkäsi ja kipitti nopeasti soturin selän taakse piiloon. Sulkavirta huomasi, miten pesän sisäänkäynniltä pilkisti esiin pennun pää. Ruskea Saukkopentu antoi katseensa kiertää halki pesän. Kun tuo huomasi vastaheränneen soturin tuiman katseen, pentu vetäytyi nopeasti ulos pesästä. Soturitar kuuli, kuinka pentu jatkoi matkaansa.
”Minä olen Sulkavirta, etkös sinä ole Aaltopentu? Olet syntynyt noh.. Varsin mielenkiintoiseen perheeseen”, Sulkavirta virnisti. Naaras näki Aaltopennun kasvoilla kysyvän ilmeen. Pienokaisen vanhemmat eivät siis olleet ottaneet puheeksi pennun isompien sisaruksien tekemisiä.
//Aalto?
// 282 sanaa
