Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta kuunteli sivusta Lauhalaukan ja Ruusutuikkeen välistä keskustelua. Naaras pohti, miten savunharmaa soturi suhtautui pojanpoikaansa, joka eli tätä nykyä Eloklaanissa. Lauhalaukka oli kertonut totuuden, joka ei ollut Aaltotassun kannalta lainkaan hyvä asia. Ruusutuike oli varmasti heti ymmärtänyt, kenestä eloklaanilainen oli puhunut. Oranssinkirjava kolli oli ottanut syyt omille niskoilleen ja pelastanut ystävänsä. Sulkavirta ei ollut varma, oliko asia ihan niin miten Lauhalaukka oli kertonut. Olisiko kolli oikeasti voinut painostaa klaanitoverinsa mukaansa näinkin riskialttiiseen tapaamiseen?
”Miten olette päässeet tänne? Ainoa reitti Kuuluolaan käy Kuolonklaanin reviirin halki, mutta teidän hajujälkiänne ei löytynyt tunnelista tai sen ulkopuolelta”, Ruusutuike pysyi rauhallisena. Sulkavirta erotti pimeydestä huolimatta, kuinka Lauhalaukka vilkaisi takanaan olevaa tunnelia. Niitä oli Kuuluolan seinustalla enemmänkin, vaikkei niitä pimeässä juuri erottanutkaan. Sulkavirta oli joskus kuuhuipun aikana käynyt kurkkaamassa Kuuluolaan, ihan vain mielenkiinnosta.
”Löysin tunnelin Eloklaanin reviiriltä, se johtaa suoraan tänne”, Lauhalaukka kertoi. Sulkavirta oli yllättynyt. Eikö kukaan koskaan ollut seurannut tunneleita, vai miten moinen asia oli jäänyt huomaamatta?
Seurasi hiljaisuus, joka lisäsi ilmassa kipinöiviä jännitteitä entisestään. Sulkavirta kuuli, kuinka hänen vierellään seisova Pikiturkki vaihtoi vähän väliä asentoaan, kaiketi myös soturi oli jännittynyt. Hiljaisuus oli piinaava, ja se tuntui kestävän ikuisuuden ajan. Sulkavirta katsoi Ruusutuikkeen tummaa hahmoa, joka seisoi täysin aloillaan. Mitä soturi oikein mietti niin kauan?
”Me teemme nyt näin: kerron Punatähdelle teidän vierailustanne täällä, ja hän saa päättää miten asia hoidetaan loppuun. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että Aaltotassua on turha sotkea tähän. Kuten huomasitte, hän ei ole halukas rikkomaan klaanien lakeja ja tapaamaan veljeään”, Ruusutuikkeen ääni oli edelleen rauhallinen, mutta nyt siinä oli ripaus jotakin aivan uutta. Sulkavirta oli jopa hieman vakuuttunut siitä, miten taitavasti savunharmaa soturi otti ohjat tällaisessa tilanteessa. Raidallinen soturi oli myös huojentunut siitä, että Ruusutuike tahtoi pelastaa pojantyttärensä nahan. Nyt ei auttanut kuin toivoa, että Pikiturkki ja eloklaanilaiset olisivat vanhan naaraan kanssa samaa mieltä.
”Kuulostaa hyvältä. Me hoidamme tiedottamisen Mesitähdelle, jotta hänkin pysyy kartalla tilanteesta”, Lauhalaukka totesi matalalla äänellä. Sitten soturi ystävineen nousivat ylös ja katosivat samaan tunneliin, josta he olivat tulleet. Sulkavirta vilkaisi Ruusutuiketta, joka kääntyi kahden muun naaraan puoleen.
”Olemme varmaan kaikki sitä mieltä, että näin on paras toimia?” tummaturkkinen soturi esitti kysymyksen Sulkavirralle ja Pikiturkille. Sulkavirta ei epäröinyt vastatessaan, mutta Pikiturkki pysyi hetken vaiti. Pienen mietinnän jälkeen musta naaras tokaisi:
”Niin kai sitten.” Asia oli sillä selvä, ja kolmikko lähti kulkemaan peräkkäin ulos tunnelista.
Partiota ei enää jatkettu, vaan kissat palasivat takaisin leiriin. Ruusutuike ilmoitti jäävänsä odottamaan Punatähden heräämistä, ja kehotti muita menemään nukkumaan. Sulkavirta suuntasi sotureiden pesään, mutta nukahtaminen oli vaikeaa. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi kertomaan Aaltotassulle kaikki partion jännittävät käänteet. Oli heidän onnensa, että partion johdossa oli ollut juurikin Ruusutuike, eikä kukaan muu.
Aamu valkeni, eikä Sulkavirta ollut nukkunut juurikaan. Hän kuitenkin kömpi ensimmäisten sotureiden perässä väsyneenä ulos kaatuneen kuusen oksien alta. Naaras istuskeli hetken kylmällä pääaukiolla ja etsi katseellaan Ruusutuiketta. Soturi oli kuitenkin hävinnyt siitä mihin oli jäänyt, ilmeisesti juttelemaan Punatähden kanssa. Kylmyys sai väsymyksen väistymään hetkessä. Sulkavirta odotti aloillaan niin kauan, että Aaltotassun punaruskea hahmo astui ulos oppilaiden pesästä. Raidallinen soturi nousi venytellen ylös ja kiiruhti oppilaan luokse. Hän viittoi Aaltotassun mukaansa kulkiessaan tuon ohi. Kaksikko katosi kaatuneen kuusen taakse aivan vesiputouksen lähelle.
”No?” Aaltotassu kysyi malttamattomana, mutta selvästi myös jännittyneenä. Sulkavirran katse harhautui Aaltotassusta Punatähdeen ja Ruusutuikkeeseen, jotka kävelivät ulos päällikön pesästä. Punatähti vaikutti rauhallilselta, eikä vilkaissutkaan vesiputouksen likellä istuvien naaraiden suuntaan. Sen sijaan Ruusutuikkeen katse käväisi hetken ajan Aaltotassussa, mutta kääntyi nopeasti takaisin päällikköön. Kaksikko käveli kaatuneen kuusen toiselle puolelle, eikä Sulkavirta nähnyt heitä enää.
”No? Miten se partio meni?” Aaltotassu kysyi uudelleen, kun ei saanut vastausta ensimmäisellä kysymyksellään. Sulkavirta kääntyi ystävänsä puoleen vakavailmeisenä.
”Sinä jäit kiinni”, naaras huokaisi päätään pudistellen. Aaltotassun ilme oli näkemisen arvoinen, ja sen nähdessään Sulkavirta alkoi heti katua valhettaan.
”Vitsi vitsi, et jäänyt kiinni. Lauhalaukka kyllä kertoi totuuden, mutta Ruusutuike lupasi olla kertomatta sinusta, koska et ilmestynyt paikalle. Sen sijaan hän kertoi kai juuri Punatähdelle, että eloklaanilaiset olivat luvatta Kuuluolassa”, raidallinen naaras kertoi.
//Aalto?
// 640 sanaa
