Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
”Hyvä ajatus”, Sulkavirta naukaisi ja nyökytteli päätään. Hän alkoi katsella ympärilleen, etsien mahdollisia pesänrakennustarvikkeita. Lehtikadon aikaan vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Kaikki lehdet, joita Sulkavirta olisi viherlehden aikaan voinut käyttää pesän rakentamiseen, olivat kuihtuneet pois jo kuita sitten.
”Tarvitsemme sammalta”, Sulkavirta keksi ja katsahti ystäväänsä, ”voisitko sinä hakea sitä leiristä?”
Aaltosalama näytti epäröivän.
”Mitä minä sitten vastaan, jos joku kysyy mihin olen viemässä sammalta?” soturi kysyi. Sulkavirta kohautti lapojaan.
”En minä tiedä, mutta kyllä sinä jotain keksit. Meidän täytyy toimia, ettei tuo linturukka palellu kuoliaaksi ennen sitä”, raidallinen naaras naukui ja kehotti ystäväänsä lähtemään matkaan. Aaltosalama epäröi edelleen, mutta naaras lopulta myöntyi ja nyökäytti päätään.
”Hyvä on, minä käyn katsomassa saanko kuljetettua sammalta ulos jollain verukkeella”, naaras naukaisi.
Sulkavirta katsoi, miten hänen ystävänsä lähti kävelemään pois kuusen oksien suojasta, jättäen Sulkavirran ja linnun keskenään. Kun Aaltosalama oli kadonnut näköpiiristä, Sulkavirta kääntyi yhä surkeana sirkuttavan linnun puoleen.
”Ei ole mitään hätää”, harmaanruskea naaras naukui ja otti varovaisen askeleen lähemmäs lintua. Se säikähti ja yritti lentää karkuun, mutta siipi ei toiminut, joten lintu mätkähti nokalleen maahan. Sulkavirta pääsi linnun vierelle ja kosketti sitä varovaisesti käpälällään.
”En minä sinua satuta. Olen tehnyt lupauksen siskolleni, etten saa satuttaa tai syödä sinua tai lajitovereitasi”, Sulkavirta kertoi, vaikka lintu tuskin ymmärtäisi mitään mitä hän sanoi. Lintu näytti olevan edelleen paniikissa. Se hengitti raskaasti ja tuijotti kissaa kauhuissaan.
”Sinilintu olisi varmasti pitänyt sinusta ja suojellut sinua viimeiseen saakka. Hän todella piti linnuista.”
//Aalto?
