Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Aamu sarasti vasta, mutta Sulkavirta oli ollut jo tovin hereillä. He olivat sopineet menevänsä auringonnousun jälkeen yhteisharjoituksiin Sähkötuhon kanssa. Mukaan lähtisivät tietysti myös Tattitassu ja Mäyrätassu. Naaras oli koko aamun istuskellut leirin laidalla yksin, ja seurannut muiden touhuja. Aluksi pääaukio oli ollut yövartiota laskematta tyhjillään, mutta hiljalleen kissat olivat heränneet tähän päivään ja valmistautuneet partioiden lähtöön. Yksi kerrallaan jokainen aamun partio oli muodostunut piikkihernetunnelin eteen ja poistunut partionjohtajan käskystä ulos leiristä.
Sulkavirta haukotteli. Pitkään istuminen alkoi jo uuvuttaa. Naaras tunnisti Mäyrätassun kävelevän piikkihernetunnelin lähistölle. Valkean, harmaan ja mustan sekoitteinen oppilas katseli ympärilleen. Sulkavirta nousi ylös ja tassutti rennoin askelin veljensä oppilaan luokse. Mäyrätassu oli saapunut jokin aika sitten Kuolonklaaniin. Sähkötuho oli kertonut oppilaan menettäneen näkökyvyn toisesta silmästään, joten Sulkavirta lähestyi kollia tuon näkevän silmän puolelta.
”Hei, taidammekin olla ajoissa”, harmaanruskea naaras totesi rennosti häntäänsä heilauttaen ja istuutui kollin vierelle. Kauaa heidän ei tarvinnut odottaa, kun Sulkavirta näki veljensä astelevan heitä kohti. Aivan hänen perässään tuli myös Tattitassu. Raidallinen kolli tervehti kohteliaasti pentuetoveriaan ja oppilastaan. Tattitassu sen sijaan vain nyökkäsi pienesti tervehdykseksi.
Sulkavirta nousi ylös ja viittoi kolme kissaa perässään ulos piikkihernetunnelista. Naaras pysähtyi leirin ulkopuolelle ja odotti, että muutkin pääsivät ulos tunnelista.
”Nummille?” Sulkavirta esitti kysymyksen veljelleen, joka astui ulos piikkihernetunnelista viimeisenä. Raidallinen kolli nyökkäsi, ”kuulostaa hyvältä.”
Siispä Sulkavirta lähti johdattamaan muita Hehkulammen eteläpuolella sijaitsevaa, pientä nummialuetta kohti. Aamu oli rauhallinen. Pakkanen oli hellittänyt jonkin verran edellisiin päiviin nähden ja taivas oli pilvetön. Nouseva aurinko oli maalannut taivaanrannan vaaleanpunaisen ja purppuran eri sävyillä. Sulkavirta nautti näkemästään ja painoi sen mieleensä. Vaikka hän olikin innoissaan tulevasta seikkailustaan, hän ei halunnut unohtaa Kuolonklaanin reviiriä ja sen kauneutta.
Nelikko ohitti Hehkulammen ja saapui lopulta pienelle nummialueelle. Soturit asettuivat oppilaiden eteen. Tattitassun katse oli harhautunut mestareista Hehkulammen suuntaan, mutta Sähkötuhon aloittaessa kollin katse kääntyi heihin:
”Tämän aamun pyhitämme kaksintaisteluharjoituksille. Kummankin tehtävänä on hyödyntää kaikkea osaamaansa vuorotellen hyökkääjänä ja puolustajana. Jokaisen hyökkäyksen päätteeksi kommentoimme Sulkavirran kanssa, mikä meni hyvin ja mitä voisi tehdä toisin.”
Sulkavirta nyökytteli päätään hänen veljensä puhuessa. Harmaanruskea soturi tiesi, ettei hänen oppilaansa ollut mikään mestaritaistelija. Tattitassulla oli vaikeuksia monessakin taistelun osa-alueessa, jonka vuoksi harjoitukset häntä kokemattomampaa oppilasta vastaan olisivat varmasti hyödyksi. Sähkötuhon puheiden mukaan Mäyrätassu oli hyvä taistelija, joten hänestä olisi tarpeeksi vastusta Tattitassulle. Vaalean punaruskean kollin ikä ja kokemus toimisivat kuitenkin tasoituksena heidän välillään, jolloin myös Tattitassulla oli kohtuulliset mahdollisuudet voittoon, mikäli hän osaisi hyödyntää osaamiaan asioita.
”Tattitassu, hyökkää sinä ensin Mäyrätassun kimppuun ja Mäyrätassu puolustaa. Voittaja on se, joka saa toisen maahan ja pysymään siellä”, Sulkavirta lausahti, antaen kaksikolle luvan aloittaa taisteleminen.
//Mäyrä?
// 413 sanaa
//KP-boosti
