Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta katsoi rauhallisena edessään istuvaa oppilasta. Turhatassun olemus oli antanut kollista täysin toisenlaisen kuvan Sulkavirralle. Naaras oli ajatellut kissan olevan enemmän kuolonklaanilaismainen. Sen sijaan Turhatassu vaikutti pirteältä ja positiiviselta kissalta. Tuo vastasi kohteliaasti ja osasi jopa pahoitella tekojaan. Sulkavirta ei ollut varma, oliko eleet liioiteltuja, vai oliko Turhatassu todella sellainen. Naaras ei päättänyt takertua siihen, vaan halusi vain tutustua klaanitoveriinsa. Kenties hän saisi Turhatassusta itselleen ystävän.
”No, miltä tuntuu olla soturi?” tummanharmaa hontelo kolli kysyi ja katsahti Sulkavirtaan. Turhatassun ääni oli lempeä, ja tuo kuopi etukäpälällään maata. Se sai kollin vaikuttamaan jollain tapaa levottomalta. Jännittikö hän tuoreen soturin seurassa, vai mistä moinen käytös johtui?
”Ihan kivalta, ainakin toistaiseksi. Pidän siitä, ettei Varjokarva kulje enää perässäni ja komentele minua kaiken aikaa. Saan päättää omista asioistani ja olla enemmän vapaa. Et tiedäkään miltä tuntui kulkea ensimmäistä kertaa ihan oikeasti yksin Kuolonklaanin reviirillä”, raidallinen naaras virnisti huvittuneesti.
”Millainen mestari Haahkasurma on? Onko hän ankara?” Sulkavirta kysyi. Naaras halusi tutustua Turhatassuun ja kollin ajatusmaailmaan. Mistä sitä ikinä tietäisi, vaikka Turhatassukin janoaisi seikkailuihin.
Sulkavirta hymyili pienesti. Koska Turhatassu tuntui pohtivan kysymystä hetken ajan, naaraan katse kääntyi kuin automaattisesti pesän sisäänkäynnille. Partio saapui juuri leiriin. Kissat kantoivat hampaissaan tuoresaaliita ja kulkivat kohti tuoresaaliskasaa. Samalla Sulkavirta tajusi, ettei hän ollut syönyt mitään koko päivänä. Naaras ei tuntenut nälkää, mutta hän tiesi miten tärkeää syöminen oli.
”Haetaanko tuoresaalista?” Sulkavirta kysyi. Naaras irvisti huomatessaan, että Turhatassu oli ollut juuri sillä hetkellä vastaamassa naaraan kysymykseen.
”Anteeksi, sano vain mitä olit sanomassa”, naaras virnisti pahoitellen.
//Turha?
// 244 sanaa
