Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta oli ollut onnessaan, kun Aaltosalama oli pettymyksen jälkeen saanut viimein oman, pienen pennun. Kun harmaanruskea soturi oli saapunut sisään leiriin partion päätteeksi, hän oli ilokseen huomannut parhaan ystävänsä leirin pääaukiolla ensimmäistä kertaa tyttärensä kanssa. Se sai Sulkavirran ilahtumaan, joten hän kiiruhti oitis ystävänsä ja tämän jälkikasvun luokse.
Uivelopentu katseli uteliaana leirin pääaukiota, joka alkoi hiljalleen täyttyä kissoista, jotka saapuivat partioistaan takaisin leiriin. Sulkavirta katsahti tummaturkkista pentua, joka epäilemättä oli perinyt tummanharmaan turkkinsa isältään Varissulalta, joka sattumoisin oli myös Sulkavirran nuorempi veli. Sulkavirran välit veljeensä olivat vähintäänkin etäiset, sillä hän ei tuntenut kollia juuri lainkaan. Kenties nyt, kun Varissulka oli Aaltosalaman kumppani ja heillä oli yhteinen pentu, olisi Sulkavirrallakin syy tutustua veljeensä viimein paremmin.
Ystävykset vaihtoivat nopeasti kuulumisia keskenään, ennen kuin Sulkavirran katse laskeutui emonsa käpälien juurella istuvaan pentuun. Uivelopentu tapitti raidallista soturia oransseilla silmillään.
”Hei, Uivelopentu”, Sulkavirta tervehti päätään lempeästi nyökytellen, ”en tiedä muistatko sinä minua, mutta olen Sulkavirta, emosi ystävä ja isäsi sisko. Usein kun olen käynyt luonanne, olet ollut unessa. Tämä taitaa olla sinun ensimmäinen kertasi leirissä. Miltä leiri mielestäsi vaikuttaa?”
//Uivelo?
