Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta oli kuunnellut rauhassa, kuinka Punatähti oli nimittänyt Aaltopennun ja Tattipennun oppilaiksi, ja vielä aivan ajallaan. Sulkavirta ja Aaltopentu olivat selvinneet seikkailustaan ilman, että kukaan muu Tuimakatsetta lukuun ottamatta oli saanut tietää.
Sulkavirta oli hieman pettynyt kuullessaan, kuinka Punatähti nimitti Aaltotassun mestariksi Sähkötuhon. Ikään kuin lohdutukseksi, Sulkavirta oli saanut Tattitassun oppilaakseen. Naaras katseli punaruskeaa kollia epäröiden. Sulkavirralla ei ollut kokemusta oppilaan kouluttamisesta, eikä Tattitassun hiljainen ja ujo luonne tehnyt siitä varmastikaan yhtään helppoa.
”Eiköhän käydä sitten tervehtimässä uusia oppilaitamme”, Sulkavirta sanoi vierellään istuvalle Sähkötuholle. Kollin ilme pysyi yhtä vakavana kuin aina, mutta veli nyökkäsi. Kaksikko käveli leirin aukion halki kahden tuoreen oppilaan luokse.
Sulkavirta huomasi Aaltotassun vilkaisevan häntä, mutta pentu käänsi nopeasti oranssin katseensa Sähkötuhoon. Sulkavirta yritti saada katsekontaktia Tattitassun kanssa, muttei oppilas nostanut katsettaan maasta.
”Nyt kun te olette meidän mestarit, niin mehän voidaan pitää yhteisiä harjoituksia!” Aaltotassu hihkaisi ja katsoi nyt hetken ajan myös Sulkavirtaa. Totta! Hymy levisi Sulkavirran kasvoille, kun hän ymmärsi, ettei olisi lainkaan yksin Tattitassun koulutuksen kanssa. Kenties olisi helpompaa saada yhteys ujoon kissaan, kun Aaltotassu oli myös mukana.
”Olet oikeassa”, Sulkavirta virnisti. Tattitassukin oli nyt uskaltanut nostaa katseensa pois maasta. Punaruskea kolli tarkkaili varovasti kahta soturia kulmiensa alta, mutta edelleen vältteli Sulkavirran katsetta.
”Menemmekö nyt heti?” Aaltotassu kysyi ja näytti siltä, kuin olisi valmistautunut ryntäämään ulos leiristä. Sulkavirta ei ehtinyt sanoa mitään, kun Sähkötuho liittyi keskusteluun:
”Emme. Ennen kuin voimme pitää yhteisharjoituksia, teidän täytyy löytää paikkanne oppilaiden pesästä ja tehdä rajakierros oman mestarin kanssa.”
Sulkavirta katsoi veljeään. Aikoiko hän tosiaan laittaa Sulkavirran rajakierrokselle kaksin Tattitassun kanssa? Sähkötuho lähetti kaksi oppilasta oppilaiden pesään vuoteitaan tekemään. Veli kääntyi sisarensa puoleen. Sulkavirran kasvoilla oli epävarma ilme.
”Ota tämä seikkailuna, siskoseni. Mutta pidätkin huolen, ettet joudu ongelmiin”, Sähkötuho sanoi kohdaten sisarensa katseen. Sulkavirta hymyili hennosti. Vaikka veljen pitikin aina esittää niin kovin vakavaa ja kunniallista, sisimmissään Sähkötuholla oli kultainen sydän.
”Ajattelin ensitöikseni viedä Tattitassun tutkimaan kaksijalkalaa heti huomenna”, raidallinen naaras vitsaili. Sähkötuho pudisteli päätään pieni hymynkaltainen ilme kasvoillaan.
Sulkavirran katse lipui Sähkötuhosta pentutarhan edustalle, jossa Tuhkajuova istui yhdessä tummanharmaan pennun kanssa. Pentu oli Varispentu, joka itse asiassa sattui olemaan Sulkavirran ja Sähkötuhon veli. Sulkavirran mielestä oli kummallista, miten Tuhkajuovasta oli tuoreimman pentunsa synnyttyä tullut erinomainen emo. Kun Sulkavirta pentuetovereineen olivat olleet pieniä, naaras oli hädin tuskin viettänyt aikaa pentutarhalla.
Nyt naaras vietti kaiken aikansa pentutarhalla nuorimman pentunsa luona. Sulkavirta oli jopa yhtenä päivänä nähnyt, kuinka kuningatar oli heitellyt Varispennulle sammalpalloa. Siinä vaiheessa naaraan oli ollut pakko katsoa uudestaan, sillä hän oli luullut nähneensä harhoja. Sulkavirta oli päätellyt, että Tuhkajuova oli mennyt sekaisin.
”Lähdetäänkö kävelylle? Voisimme ottaa Sinilinnun mukaan”, Sulkavirta ehdotti veljelleen saatuaan katseensa irti emostaan ja pienestä veljestään. Harmaanruskea soturi alkoi heti etsiä katseellaan Sinilinnun valkeaa turkkia.
//Sähkö?
// 439 sanaa
