Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Pennun innokkuus sai Sulkavirran hymyilemään. Oli hienoa, että Kuolonklaaniin oli syntynyt uusia pentuja. Pennuissa oli Kuolonklaanin tulevaisuus. Tulevaisuus, jota Sulkavirta ei tulisi näkemään.
”Sinusta tulee jonain päivänä varmasti erinomainen soturi Kuolonklaanille”, Sulkavirta lausahti kohteliaasti. Hän koki olonsa haikeaksi tietäessään, ettei tulisi koskaan näkemään Höyhenpentua tai hänen veljeään sotureina. Sitä enemmän soturia harmitti tietäessään, ettei hän koskaan tulisi näkemään Sähkötuhon tai Sinilinnun pentuja, mikäli he koskaan niitä tulisivat saamaan.
”Oli kiva jutella kanssasi”, Sulkavirta tokaisi ja käänsi katseensa Sähkötuhoon, joka oli juuri astellut sisään leiriin, ”minun on nyt kuitenkin mentävä.” Naaras nousi ylös pennun vastausta odottamatta ja ravasi kohti veljeään. Sulkavirta odotti, kun raidallinen kolli sanoi jotakin oppilaalleen. Mäyrätassu lähti omille teilleen, ja Sähkötuho nosti kysyvän katseen pentuetoveriinsa.
”Mentäisiinkö kävelylle?” Sulkavirta ehdotti ja oli jo liukenemassa kohti piikkihernetunnelia. Hän kääntyi veljensä puoleen. Sähkötuho epäröi, mutta hetken harkinnan jälkeen kolli nyökkäsi ja lähti sisarensa perään. Kaksikko ei puhunut mitään, ennen kuin he olivat poistuneet leiristä ja kulkeneet vähän matkaa eteenpäin. Sulkavirta oli vain lähtenyt kävelemään sattumanvaraisesti kohti Hehkulampea. Hän hidasti tahtiaan, jotta Sähkötuho pääsi hänen rinnalleen.
”Tattitassu ansaitsee aivan pian soturinimensä”, raidallinen naaras totesi hiljaisella äänellä, nostaen kellertävän katseensa Sähkötuhoon. Kolli kohtasi naaraan katseen. Sulkavirta oli erottavinaan haikeutta veljeään katsoessaan. Molemmat tiesivät, mitä Tattitassun soturinimitysten jälkeen tapahtuisi.
”Oletko nyt aivan varma päätöksestäsi?” harmaa kolli kysyi ja käänsi katseensa eteenpäin. Sitä Sähkötuho oli kysynyt aina, kun kaksikko oli keskustellut salaisuudestaan.
”Olen. Minun on lähdettävä Kuolonklaanista, jos tahdon olla Ruskalinnun kanssa. Ja minä tahdon olla hänen kanssaan ja nähdä maailmaa! Tämä klaani on käynyt minulle ahtaaksi, tahdon tietää, mitä kaikkea reviirin ulkopuolella on”, Sulkavirta naukui innostuen. Soturi käänsi riemastuneen katseensa taas Sähktuhoon, joka ei näyttänyt kovin vakuuttuneelta.
”Niin sinä olet kertonut, joten kai minun on uskottava sinua. Kunhan vain lupaat pitää huolen itsestäsi ja palata, jos asiat eivät menekään kuten olet toivonut”, juro kolli totesi. Tämän kasvoille levisi vakava ilme, joka sai lämpimän hymyn nousemaan Sulkavirran kasvoille.
”On suloista, kuinka huolehdit minusta. Mutta usko vain, kyllä minä pärjään. Enkä minä vielä hetkeen ole menossa minnekään”, naaras virnisti.
Hetken ajan kaksikko oli aivan hiljaa. He kiristivät tahtiaan ohittaessaan Kivikukkulan. Sisarukset vilkaisivat toisiaan, ja kuin sanattomasta sopimuksesta, he lähtivät juoksemaan vauhdilla eteenpäin. Kumpikaan heistä ei tosiaankaan kuulunut klaanin nopeimpiin juoksijoihin, mutta toisiaan vastaan he olivat melko tasavertaisia. Kaksikko loikki hangessa eteenpäin niin nopeasti kuin suinkin pystyivät.
Päästyään Hehkulammen rantaan, he pysähtyivät käpälät liukuen. Sulkavirta oli päässyt rantaan muutama sekunti ennen veljeään.
”Voitin!” soturi virnisti riemuissaan, raskaasti huohottaen. Naaras nosti leikkisän katseen veljeensä, joka tuttuun tapaansa oli yhtä vakavana kuin aina. Naaras oli erottavinaan kuitenkin pienen hymynkaltaisen käväisevän kollin kasvoilla, kun tuo kohtasi Sulkavirran katseen.
Kun kaksikko oli saanut hengityksensä tasattua, he istuutuivat jäätyneen lammen rantaan, katse kohti lampea. Kaikista eniten koko Kuolonklaanin reviiristä Sulkavirta rakasti Hehkulampea. Viherlehtisin hän olisi voinut viettää kaiken aikansa ihaillen lammen sinistä vettä ja uiden viileässä vedessä.
”Lähdettäisiinkö huomenna harjoituksiin yhdessä? Tattitassu ei ole kovinkaan etevä taistelija, joten Mäyrätassu voisi olla hänelle ihan hyvä vastus, vaikka heidän ikäeronsa onkin suuri”, Sulkavirta ehdotti kääntämättä katsettaan pois lammen suunnasta. Hän kuuli veljensä hymähtävän vierellään.
”Mikä jottei”, kolli tokaisi.
//504 sanaa
//KP-BOOSTI
