Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta oli todella, todella vaikeassa tilanteessa. Hän saattoi mielessään kuvitella Sinilinnun Aaltosalaman tilalle. Sinilintu olisi ehdottanut, että he voisivat pelastaa haavoittuneen linnun. Aaltosalama ei tuntunut kuitenkaan pitävän sitä edes vaihtoehtona. Punaturkkinen soturi oli jo päättänyt, ettei lintu selviäisi vammoistaan.
Sulkavirta päästi ilmoille tukahtuneen huokaisun ja käänsi epätoivoisen katseensa pikkulintuun.
”Mutta entä jos me voisimmekin pelastaa sen?” Sulkavirta esitti varovaisen kysymyksen ja loi vaikean katseen ystävänsä suuntaan.
”Vaikka Sinilintu onkin poissa, en tahdo toimia lupauksemme vastaisesti. Linnut olivat Sinilinnulle kuin toinen perhe”, raidallinen naaras maukui ennen kuin Aaltosalama ennätti sanoa mitään. Sulkavirta tiesi, että linnun pelastaminen olisi äärimmäisen vaikeaa. Kumpikaan sotureista ei osannut edes parantamisen alkeita, ja tuskin edes parantajat osasivat auttaa haavoittunutta lintua. Jos Henkäystähti kuulisi tästä, hän surmaisi linnun empimättä, välittämättä lainkaan Sinilinnun muiston vaalimisesta. Sulkavirta kaipasi sisartaan niin kovin, että kenties hän ajatteli loukkaantuneen linnun olevan jokin merkki, ja että sen tarkoitus oli koetella naaraan uskollisuutta. Sinilinnun sielu — missä ikinä se vaelsikaan — suuttuisi Sulkavirralle pahoin, jos naaras alentuisi tappamaan apua kaipaavan linturaasun.
//Aalto?
