Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta hämmentyi kuullessaan veljensä pehmeät sanat. Hämmennystä seurasi helpotus. Naaras huokaisi hiljaa, kun kuuli, miten veli lupasi olla kertomatta Ruskalinnusta kenellekään.
Sähkötuho jatkoi sisarensa yllättämistä, kun seuraavaksi hän kertoi haluavansa tavata Ruskalinnun. Sulkavirta ei epäröinyt hetkeäkään. Hän luotti Sähkötuhoon täysin.
”Me tapaamme neljäsosakuun kuluttua keskiyöllä Eloklaanin rajalla. Sinä voit tulla mukaamme silloin”, Sulkavirta sanoi hiljaisella äänellä ja vilkaisi ympärilleen taas siltä varalta, että paikalle olisi sattunut ylimääräisiä korvapareja, ”Ruskalintu on aivan mahtava. Kuolonklaanissa ei ole yhtäkään hänenkaltaistaan kissaa, hän on aivan erityinen.”
Sulkavirran kasvoille levisi hymy, kun hän puhui oranssiturkkisesta kollista. Pelkkä ajatuskin Ruskalinnusta poisti kaikki negatiiviset ajatukset noin vain. Soturi tunsi, kuinka hänen sydämensä alkoi pamppailla, mitä enemmän hän ajatteli eloklaanilaiskollia ja heidän tapaamisiaan.
Sulkavirran oli kuitenkin palattava takaisin maanpinnalle ja harmaaseen kuolonklaanilaiselämäänsä, kun Sähkötuho esitti kysymyksen:
”Mitä sinä aiot tehdä?”
Nyt soturin sydän alkoi pamppailla taas holtittomasti, mutta aivan eri syystä. Naaras nosti kellertävän vihreät silmänsä Sähkötuhoon. Hän tiesi, että veljen ymmärrys oli nyt jo äärirajoilla, eikä naaras tiennyt miten hän kestäisi seuraavan uutisen.
”En ole vielä ehdottanut Ruskalinnulle, mutta minä ajattelin lähteä hänen kanssaan klaanista. Aion odottaa ainakin siihen asti, että Tattitassusta tulee soturi”, Sulkavirta sanoi ja nosti nopeasti katseensa taivaaseen. Hän pelkäsi veljensä reaktiota. Sulkavirta olisi halunnut sulkea silmänsä ja kadota jonnekin muualle, mutta hän tiesi sen olevan mahdotonta. Siispä hän vain tyytyi katselemaan kirkkaansinistä taivasta, joka toi mieleen Ruskalinnun lumoavan katseen. Se rauhoitti häntä.
//Sähkö?
// 229 sanaa
