Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Aaltosalama oli palannut takaisin pienen sammalmytyn kanssa. Sulkavirta ei vaivautunut selvittämään, miten hänen ystävänsä oli saanut kuljetettua sammalet leirin vartijoiden ohi. Tärkeintä oli, että sammalet olivat nyt metsässä linnun luona. Sulkavirta alkoi muovata käpälillään sammalista petiä, johon varpunen voisi käydä lepäämään. Hän ei tiennyt olisiko se riittävän lämmin, mutta varmasti ainakin parempi kuin lumihanki. Kun peti oli valmis, Sulkavirta otti askeleen taaksepäin.
”Mene vain, se on sinulle”, hän sanoi linnulle. Lintu ei liikahtanutkaan. Se tärisi paikoillaan ja pörhisteli höyhenpeitettään, kaiketi yrittäen pitää itsensä lämpimänä. Sulkavirta kurtisti kulmiaan ja otti askeleen lähemmäs pelokasta linturaasua. Se alkoi sirkuttaa ja yritti lähteä lähestyvää kissaa karkuun, mutta pakomatka päättyi lyhyeen, kun lintu mätkähti taas hankeen. Sulkavirta tarttui varovasti varpuseen kiinni hampaillaan, varoen puremasta liian kovaa. Lintu säikähti sitä ja alkoi räpiköidä. Sulkavirta irrotti välittömästi otteensa ja kavahti taaemmas.
”Ei tuo oikein näytä toimivan”, Aaltosalama totesi kylmällä äänellä ja pudisteli vähän matkan päässä päätään. Sulkavirta kurtisti kulmiaan taas ja katsoi tuima ilme kasvoillaan ystäväänsä.
”No voisitko sitten auttaa minua? En minä ole mikään lintuekspertti! En ole edes moneen vuodenaikaan koskenut lintuihin. Tiedän vain sen, mitä Sinilintu on minulle kertonut”, Sulkavirta tuhahti. Hänen kärsivällisyytensä alkoi säröillä. Hän halusi kovasti pelastaa linnun, mutta tehtävä tuntui olevan vaikeampi kuin hän oli ajatellut. Vastauksena hänen rukouksiinsa, yllättäen lintu loikki yhden jalkansa varassa kohti vuodetta. Se mätkähti pari kertaa nokalleen, mutta pääsi kuin pääsi lopulta sammalvuoteelle. Silmät säihkyen Sulkavirta käänsi katseensa Aaltosalamaan.
”Katso! Se toimii!” hän hihkaisi iloisena. Naaras alkoi välittömästi miettiä, mitä he sitten tekisivät tuolle linturaasulle.
”Me emme voi jättää sitä yksin tänne”, Sulkavirta ilmoitti Aaltosalamalle, ”voisimmekohan me vartioida sitä vuorotellen? Ehkä Sähkötuho tulisi myös apuun, jos pyytäisimme… Hänkin kunnioitti Sinilinnun toivetta ja ajatusmaailmaa, vaikkei ollutkaan niistä samaa mieltä. Mutta Varissulalle tai vanhemmillemme me emme voi kertoa, sillä he tuskin ymmärtäisivät ja tulisivat vain tappamaan tuon linnun.”
//Aalto?
