Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Harjoitukset olivat ohi, ja niistä oli jäänyt suuhun hyvin paha maku. Kuolonklaanilaisoppilaat olivat kidnapanneet Mesitähden pennun ja kadonneet se mukanaan. Kolmikosta kaikki olivat erakkoja, ja se oli tietenkin Henkäysvarjolle yksi syy lisää inhota jokaista klaanin ulkopuolista kissaa. Eloklaanin ja Kuolonklaanin välit olivat kireät. Tietenkin naapuriklaani syytti meitä, vaikka käytännössä Kuolonklaanilla ei ollutkaan osaa eikä arpaa kidnappauksen kanssa. Ei klaani ollut vastuussa yksittäisten kissojen tekemisistä.
Kun unohdettiin kidnappaus, Sulkavirralla oli kaikki paremmin kuin hyvin. Naaras oli saanut koko harjoitusten ajan olla lähellä Ruskatassua. Tämän sydän oli pamppaillut, kun oranssi eloklaanilaiskolli oli muiden huomaamatta hymyillyt raidalliselle kuolonklaanilaiselle. Sulkavirran joukkue oli voittanut koko harjoitukset, muttei naaras siitä niin välittänyt. Hän oli kuitenkin iloinen veljensä Varistassun puolesta. Tuhkajuova oli varmasti tyytyväinen poikansa upeaan suoritukseen.
Sulkavirta ei voinut ajatella muuta kuin Ruskatassua. Hänen ajatuksensa pyörivät jatkuvasti kollin ympärillä ja tämän lumoavan sinisissä silmissä. Pelkkä ajatuskin oranssista kollista sai raidallisen naaraan hymyilemään.
”Mikä noin hymyilyttää?” Sähkötuho oli ilmestynyt kuin tyhjästä Sulkavirran vierelle. Naaras käänsi kellertävän vihreän katseen veljeensä.
”Ei mikään, ei niin yhtään mikään”, Sulkavirta valehteli lapojaan kohauttaen, ja vaihtoi kasvoilleen tasaisen tylsän ilmeen. Sähkötuho siristi silmiään, selkeästi uskomatta siskonsa sanoja.
”Kamala sekasotku”, Sähkötuho totesi viitaten mitä ilmeisimmin kuolonklaanilaisoppilaiden kidnappaukseen. Sulkavirta nyökytteli päätään, mutta naaras ajatteli ihan muuta kuin kidnappausta.
”Haetaanko Sinilintu ja lähdetään kävelylle? Hänen oppilaansa sentään petti kaikki, joten hän saattaa kaivata meidän seuraamme”, Sulkavirta päätteli ja katsoi veljeään virnistäen.
//Sähkö?
// 226 sanaa
