Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta katsoi huvittuneena Aaltotassua, joka oli kavunnut kuusen oksalle ja tasapainotteli parhaillaan sen päällä. Oksa taipui kohti maata oppilaan painosta, ja välillä naaras horjahteli sen päällä. Aaltotassu uhosi kovasti, ja se sai Sulkavirran olon epämukavaksi. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt vihaa, joka kumpusi monesta kuolonklaanilaisesta ja kohdistui erityisesti eloklaanilaisiin. Siinä missä he näkivät naapuriklaanin uhkana, Sulkavirta piti heitä kiinnostavina.
”Eloklaani ei ole meidän vihollisemme”, raidallinen soturi huomautti sivuuttaen täysin Aaltotassun ehdotuksen puissa asumisesta. Oppilas katsahti ystäväänsä ja loikkasi alas maasta. Punaruskea oppilas upposi pehmeän hangen syleilyyn miltei päätään myöten, ja rämpi takaisin Sulkavirran luokse vaivalloisesti. Oppilas ravisteli suurimman osan lumista pois turkistaan ja kääntyi Sulkavirran puoleen.
”Niinkö sinä uskot?” oppilas kysyi päätään kallistaen. Sulkavirta nyökytteli päätään.
”Minun mielestäni eloklaanilaiset ovat lähinnä mielenkiintoisia. He eivät koskaan ole käyttäytyneet uhkaavasti Kuolonklaania kohtaan, ennemminkin alistuvasti. Hehän vaalivat rauhaa ja elämää, eivätkä tapa turhaan”, Sulkavirta selitti ja toivoi, ettei Aaltotassu alkaisi kyselemään, että mistä soturi oli saanut kaiken tietonsa eloklaanilaisista. Hän ei voinut paljastaa suhdettaan Ruskalintuun, koska tiesi miten uskollinen Aaltotassu oli Kuolonklaanille.
”Ellei se olisi kiellettyä, minusta olisi kiinnostavaa elää vaikka kuu Eloklaanissa ja nähdä, millaista elämää he siellä elävät. Miksi sinä pidät Eloklaania meidän vihollisenamme, Aaltotassu?” naaras esitti kysymyksen nuoremmalle kissalle ja kohtasi tuon pistävän oranssin katseen. Hän pelkäsi, että Aaltotassu oli saanut turhan paljon vaikutteita Kuolonklaanin pahimmilta öykkäreiltä, jotka jakelivat negatiivisia ajatuksiaan Eloklaanista turhankin avoimesti.
//Aalto?
// 224 sanaa
