Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta oli äimistynyt siitä, miten Aaltotassu suhtautui eloklaanilaisiin. Ystävykset eivät olleet koskaan jutelleet naapuriklaanista tällä tavalla, mutta jostain syystä Sulkavirta oli kuvitellut punaruskean kissan ajattelevan hieman neutraalimmin. Aaltotassun syytökset Eloklaania kohtaan olivat perättömiä, Sulkavirta oli varma siitä. Joku oli varmastikin syöttänyt moisia ajatuksia nuoren naaraan päähän, kun tämä oli etsinyt syyllistä emonsa kuolemaan.
Sulkavirta tiesi, ettei hän saisi käännettyä Aaltotassun päätä noin vain. Ajatukset oli istutettu jo liian tiukasti Aaltotassun mieleen, eikä Sulkavirralla olisi aikaa muuttaa kissan mielipiteitä. Hän joutuisi todennäköisesti itse lähtemään klaanista ennen sitä, eikä hän halunnut erota Aaltotassusta riidoissa.
”En ole kanssasi samaa mieltä, mutta en tahdo sen tulevan ystävyytemme tielle”, Sulkavirta sanoi mahdollisimman rauhallisella äänellä samalla kun hän kohtasi Aaltotassun oranssien silmien katseen. Katse kertoi, miten tosissaan Aaltotassu oli ajatustensa kanssa.
”En aio yrittää käännyttää sinua tai muuttaa mielipiteitäsi, mutta minulla on yksi pyyntö”, raidallinen naaras totesi mietittyään sanojaan hetken aikaa. Hän halusi varmistaa, ettei Aaltotassu tuhoaisi tulevaisuuttaan vihan sokaisemana. Nuori naaras siristi silmiään.
”No?” hän tokaisi lyhyesti, jääden odottamaan taas Sulkavirran vastausta. Soturi yritti muotoilla sanat päässään niin, ettei Aaltotassu vahingossakaan ymmärtäisi häntä väärin.
”Älä tapaa enää eloklaanilaisia. Sinä voit inhota heitä, mutta älä riko sääntöjä heidän vuokseen. Jos he oikeasti ovat niin pahoja kuin uskot, Pimeyden Metsä hoitelee heidät kyllä”, Sulkavirta vakuutteli ja katsoi Aaltotassua syvälle silmiin.
//Aalto?
// 213 sanaa
