Susimieli
Jäänsiniset silmäni seurasivat kauhistuneina tappeluksi yltynyttä tilannetta. En tiennyt miten reagoida, aivoni eivät työskennelleet tarpeeksi nopeasti selvittääkseen tilannetta. Tärinä vavisutti kehoani ja halusin paeta – juosta leiriin, käpertyä pesäsammalilleni pieneksi keräksi ja nukahtaa. En kuitenkaan voinut. Tassuni olivat kuin maahan liimattu ja ilma ei kulkenut keuhkoihini asti. Ja Uiveloyö oliminun klaanitoverini ja vielä ilmeisen mukava sellainen. En voisi jättää häntä pulaan, mutta en myöskään tiennyt miten auttaa. Naaraat jakelivat toisilleen ilkeitä sanoja ja paniikki tuntui luovan sisälleni tyrskyjä. “E-ei ole kilttiä puhua noin, lo-lopettakaa”, minä yritin keskeyttää tilanteen, mutta kolmikosta yksikään ei edes huomioinut pyyntöäni. Vilkaisin Kyyhkypyrähdyksen kasvoja aneleva ilme koristaen omiani, mutta naaras seurasi kaksikon taistelua virne omillaan. Vetäisin häntäni lähemmäksi kehoani ja menin maahan makaamaan pieneksi, säälittäväksi kasaksi. Suuret korvani peittivät osan näkökentästäni ja se oli hyvä. En kestänyt katsoa noin väkivaltaista tappelua. “O-oikeasti, lopettakaa!” vinkaisin. “Me vo-voidaan olla kavereita, kaikki”, yritin, mutta en tiennyt voisinko minä olla Virtaviiman ja Kyyhkypyrähdyksen ystävä. Molemmat naaraista vaikuttivat todella hurjaluonteisilta ja ikäviltä. En tiennyt miten sellaisten kissojen kanssa edes kuului olla. Monet kuolonklaanilaiset tuntuivat pitävän minun puhetyyliäni omituisena tai luonnettani jotenkin liian pehmeänä. Kylmäliekki oli sanonut minun olevan hyvä juuri sellaisena kuin olin, mutta sitä oli välillä vaikea uskoa. Miksi niin moni muu kissa oli sitten sitä mieltä, että minä en riittänyt? Nyt kun isäni oli kuollut, minulla ei enää ollut ketään keneltä kysyä asiaa. Harmaaturkkinen kolli oli ollut aina kärsivällinen ja ystävällinen. Hän oli myös tiennyt mitkä asiat ahdistivat minua ja mitkä helpottivat oloani. Kukaan muu kissa ei ollut tuntenut minua yhtä hyvin. Kylmäliekki ei ollut myöskään pistänyt pahakseen, vaikka olin joskus makoillut hänen päällään. Mukavan muiston ansiosta korvani nousivat hieman pystymmäksi ja ahdistukseni helpottui. Kylmäliekki olisi varmasti tiennyt mitä tällaisessa tappelutilanteessa kuului tehdä. Kaivelin muistojeni sokkeloa. Osa muistoista oli harmaan sumun peitossa. Kylmäliekki oli sanonut, että jotkut kissat olivat toisia huonomuistisempia ja minä ilmeisesti kuuluin siihen kategoriaan, vaikka kolli ei ollut koskaan sanonutkaan sitä suoraan. Kallistin päätäni. Kylmäliekki oli kyllä aina painottanut, että muita piti puolustaa, vaikka se joskus vaatisi suuriakin uhrauksia. En ollut aivan varma mitä ne suuret uhraukset olivat, mutta meneillään oleva tilanne vaikutti juuri sellaiselta. Harmaavalkoinen naaras oli kaatanut tummemman naaraan maahan ja hänen kiiltävistä kynsistään päätellen tilanne oli eskaloitumassa. Syöksyin hieman kompuroiden väliin ja kiilasin kaksikon väliin. Tuijotin Virtaviimaa suoraan silmiin mahdollisimman hurjana.
“Virtaviima, lo-lopeta! Sinä e-et saa kiusata muita. Päästä Uivelo-y-yö menemään”, huohotin. Naaras nosti tassuaan, päästi Uiveloyön pakenemaan ja vilkaisi sitten minua hymyillen. Hymyilin takaisin. Kaikki oli nyt hyvin! Virtaviima oli varmasti ymmärtänyt, että kiusaaminen ei ollut kenellekään hyväksi. Naaras nosti käpälänsä tutkailtavaksi, hänen kynnet kiiluivat pelottavasti. En pitänyt väkivallan käyttämisestä, mutta saalistamisessa kynnet olivat pakollisia. “Toinen toiveesi toteutui”, Virtaviima naukaisi salamyhkäisesti ja samassa iski kyntensä kasvoihini. “Toinen ei.” Vinkaisin ja otin muutaman askeleen taaksepäin. Miksi Virtaviima oli toiminut noin? Luimistin korviani ja vilkaisin Uiveloyöhön. “Sa-sattuiko sinuun?” kysyin varovaisesti ja nostelin hermostuneena käpäliäni. Ahdistus tuntui ottavan minusta taas valtaa. Minä en tiennyt miten tämänlaisessa tilanteessa kuului toimia ja erityisesti Virtaviiman tapa kommunikoida oli todella epäsuoraa. Miksi he eivät voineet vain puhua suoraan? Nielaisin. Mitä jos Virtaviima hyökkäiis uudelleen? Oliko minun edes kuulunut mennä väliin? Olisiko minun pitänyt hyökätä? Päässäni oli liian paljon kysymyksiä ja liian vähän vastauksia.
//Uivels? 🙁
