Susimieli
Kirjoittaja: Aura
Susimielen jäänsiniset silmät tuijottivat Poppelipomppua suurina. Hän ei ollut koskaan tavannut kissaa kuka oli ammattilainen käpykissojen rakentamisessa. Se titteli kuulosti hienolta. Susimieli työnsi käpykissojen rakennustarvikkeita kohti kollin käpäliä. Ehkä Kaamoskukan ja Hämärähallan pennut saisivat sittenkin leikkikaluja!
“Miten sinusta sitten tuli käpykissojen rakentamisen ammattilainen? Se mahtoi olla vaikeaa tulla niin hyväksi?” Susimieli kysyi ja hänen äänestään paistoi ihailu, mikä sai kollikissan myhäilemään tyytyväisenä.
“No, ei se nyt minulle niin vaikeaa ollut”, Poppelipomppu kertoi ja sai Susimielen nyökyttelemään innostuneena. Poppelipomppu oli niin siisti! Susimieli kysyi Poppelipompulta, jos kolli voisi opettaa häntäkin, mutta hänen harmikseen Poppelipomppu kieltäytyi ja Susimielen suuret korvat lerpahtivat. Voi ei, miten hän nyt voisi oppia tekemään käpykissoja? Kollin kertoma tarina sai hänen korvansa kuitenkin nousemaan pystyyn, mitä?
“Mi-häh? Oikeasti? Vo-voi ei, tuo kuulostaa vaaralliselta. Mitä jos joku olisi kuollut minun tekemään kä-käpykissaan? Kaamoskukka ei varmaan ikinä antaisi sitä anteeksi”, Susimieli takelteli huolestuneena. Onneksi Poppelipomppu oli osunut paikalle ja kertonut tuon!
“Paras varmaan sitten piilottaa nämä tekovälineet, että Henkäystähti ei anna sinulle rangaistusta”, kolli jatkoi ja huiski risut käpyineen kauemmaksi. Ehkä nyt Henkäystähti ei saisi tietää!
“Mutta voi, nyt minulla ei ole uusille pennuille mitään tuliaisia”, kolli jatkoi harmitteluaan. Hän olisi niin kovin halunnut tehdä pennuille jotain hienoja leluja, että kaikki olisivat iloisia. Susimieli niiskaisi hiljaa ja tapitti Poppelipomppua kysyvänä.
//Poppeli? 🙁
