Susimieli
Kirjoittaja: Aura
Susimieli kokosi kävyistä ja pienistä tikuista käpykissaa. Kaamoskukan ja Hämärähallan pennut olivat syntymässä hetkenä minä hyvänsä ja Susimieli halusi toivottaa uudet kuolonklaanilaiset lämpimästi tervetulleiksi. Kolli ei ollut ihan varma mitä mieltä Kaamoskukka asiasta oli, kolli oli ollut hänelle ilkeä niin monia kertoja eikä se ollut tuntunut hyvältä.. Hämärähalla sen sijaan oli Susimielestä mukavampi ja kiltimpi tapaus. Susimieli tökkäsi käpyyn oksan turhankin voimakkaasti ja käpy lahosi pieniin osiin kollin tassuihin. Susimieli luimisti korviaan ja polkaisi käpälällään maata ärtyneesti. *Typerät kävyt*, Susimieli ajatteli turhautuneena ja huiskaisi käpykissojen tarvikkeet pois käpälistään. Ei häntä enää kiinnostanut tehdä niitä. Ei ainakaan niin kauan, kun niiden teko oli näin vaikeaa. Kissoja ei selvästikään oltu luotu tälläiseen puuhaan. Susimieli kuitenkin muisti leikkineensä tämänlaisilla leikkikaluilla pentuna, joten joku kuolonklaanilainen osasi rakentaa tämänlaisia leikkikaluja.
“Mitä sinä teet?” kuului utelias naukaisu mikä sai kollin kääntämään päätään hämmentyneenä. Yllättävät äänet saivat Susimielen yleensä säikähtämään eikä tämäkään tilanne ollut mikään poikkeus. Kysyjä oli Poppelipomppu, ruskeaturkkinen ja Susimielelle varsin tuntematon klaanitoveri. Vaikka Susimieli yleensä jännittikin uusia tuttavuuksia, oli hän jännityksestä huolimatta aina avoin tutustumaan klaanitovereihinsa. Hän viittasi käpälällään maassa lojuviin pieniin oksiin ja käpyihin.
“Käpykissoja, uusille pennuille. Ajattelin että he voisivat leikkiä näillä, mutta minä en saanut yhtäkään valmiiksi. Se on aika vaikeaa”, Susimieli naukaisi iloisesti ja hymyili Poppelipompulle hieman kömpelöä, mutta lämmintä hymyään.
//Poppeli?
