Susitassu
Kirjoittaja: Aura
Susitassu nyökäytti suurieleisesti päätään Höyhenhallan vastaukselle. Vau, Susitassukin halusi joskus oman oppilaan! Mutta ensin pitäisi ansaita soturinimi ja osata jotain.
“Mitä luulet, antaakohan Henkäystähti joskus minullekin oman oppilaan? Sitten voisin opettaa sille kaikkia tärkeitä taitoja”, kolli naukaisi iloisella äänellä ja huokaisi onnellisena uppoutuen haaveisiin. Ehkä hän jopa joskus olisi päällikkö, suuri ja mahtava Susitähti! Tai ei, ei hänestä varmaan tulisi päällikköä, mutta soturi nyt ainakin! Ja kai sitä aina saa haaveilla. Susitassu piti haaveilusta. Haaveiden ihmeellisessä maailmassa kaikki oli mahdollista. Myös ne kaikista mahdottomimmat ja hulluimmat asiat olivat tassujen ulottuvilla. Susitassu uppoutui miettimään soturinimeään. Tulisikohan hänestä Susiviilto setänsä mukaan? Se ei kuulostanut suurikorvaisesta kollista hyvältä, aivan liian pelottava. Tai sitten Susiturkki, Susikarva? Ei, nekään eivät kuulostaneet omalta tai kodikkailta. Susitassu oli hänestä hieno, miksi hän ei voisi pitää sitä? Vaikka kyllä Susitassu ottaisi minkä tahansa nimen, jos hänelle sellainen vain annettaisiin. Ties vaikka Henkäystähti ottaisi koko soturiuden pois, jos Susitassu haluaisi toisen nimen! Keskustelunaihe lipui seuraavaksi Susitassun saalistusharjoituksiin ja kollin suu kävikin niistä hetken taukoamatta:
“Ja sitten näimme kaksi varista, mutta emme onnistuneet saamaan niistä yhtäkään kiinni. Loiskevarjo on kyllä hyvä mestari, sanoinko jo sen?” Susitassu naukui. Nähdessään Höyhenhallan hieman vaivaantuneen ilmeen, luimisti kolli korviaan. Hän oli taas unohtanut antaa keskustelutoverilleen puheenvuoron, miten hän aina saattoi unohtaa! Loiskevarjokin joutui jatkuvasti huomauttamaan hänelle siitä, että piti muistaa myös kuunnella muita. Kyllähän Susitassu oli hyvä kuuntelemaan, mutta se vain joskus unohtui, jos hän keskittyi kertomaan omaa tarinaansa.
“Kerro sinä jostain. Tai leikitäänkö?” Susitassu ehdotti klaanitoverilleen hieman nolostuneena. Kollioppilas toivoi, että hän ei ollut näyttänyt aivan typerältä vanhemman soturin edessä. Toivottavasti toinen ei nyt vain kertoisi Henkäystähdelle siitä millainen törppö hän oli!
”Olen opetellut pelaamaan sammalpalloa paremmin! Peittoan nyt kaikki tulevat pennut siinä, jos he haluavat leikkiä kanssani. Opetan taktiikkani kaikille tuleville kuolonklaanilaisille”, Susitassu kertoi naaraalle ylpeästi ja röyhisti rintaansa hyväntuulisena.
//Höyhen?
