Susitassu
Kirjoittaja: Aura
Susitassu hymyili iloisena, kun hän onnistui löytämään Kamomillapennun. Kollioppilas piti todella piilosen leikkimisestä, se oli niin hauskaa, mutta ei kuitenkaan pelottavaa. Kolli ei lainkaan pitänyt turhan pelottavista tai hurjista leikeistä! Pelkkä ajatus nosti pienen kollin karvat pystyyn. Onneksi Kamomillapentu ei ollut ehdottanut mitään tuonlaisia puuhia. Oli Susitassun aika piiloutua ja naaraspennun laskiessa kymmeneen, etsi oppilas kuumeisesti piilopaikkaa. Mikä olisi hyvä? Susitassu kiitti Pimeyden metsää siitä, että hän oli pienikokoinen. Näin ollen piiloutuminen oli hänelle huomattavasti helpompaa, kuin vaikka suurikokoiselle ja raskasrakenteiselle kissalle. Lopulta Susitassu keksi, että hän voisi mennä oppilaiden pesään piiloon. Soturien pesä oli myös oiva piilo, mutta sen nimessä oli sana ‘soturien’ ja Susitassu oli oppilas, joten hän ei saanut mennä sinne. Kolli ei halunnut itselleen minkäänlaisia ongelmia. Vihaiset ja pettyneet kissat pelottivat Susitassua todella paljon. Kolli loikkasi pesään suurella loikalla ja kiiti sitten salamannopeudella oman sammalpetinsä alle. Kolli unohti piilottaa häntänsä ja takajalkansa. Pienen oppilaan häntä heilahteli jännittyneesti ja Susitassun viikset värähtelivät. Löytäisikö Kamomillapentu hänet pian? Toivottavasti, sillä kolli ei malttanut enää olla paikoillaan, vaan liikahteli jännittyneenä petinsä alla.
//Kamomilla?
