Susitassu
Kirjoittaja: Aura
Susitassun suuret korvat lerpahtivat pettymyksestä, kun Höyhenhalla kieltäytyi leikkimisestä. Hänen olisi tehnyt mieli leikkiä piilosta, mutta tyytyi siihen, että naaras ei ollut leikkisällä päällä.
“Aijaa, minä haluaisin leikkiä”, Susitassu vastasi toiselle, mutta nyökkäsi sitten. Hän ei ollut varma jaksaisiko kuunnella ihan heti tarinaa, mutta ehkä hän tosiaan voisi näyttää taitojaan Höyhenhallalle! Loiskevarjo olisi taatusti ylpeä siitä, että hän harjoitteli vapaa-ajallaan. Kolli uppoutui ajatuksiinsa miettimään mitä hän voisi näyttää naaraalle. Taistelua hän ei ainakaan osannut, saalistamisen harjoitteleminen sen sijaan voisi sujuakin paremmin. Mutta eikö pitäisi harjoitella juuri sitä mitä ei osannut? Niin hän oli kuullut Räntätassun sanovan joskus Kettutassulle! Susitassu hymyili vanhemmalle klaanitoverilleen ja loikkasi hieman kömpelösti kauemmaksi. Kollilla oli vielä hankaluuksia hallita luisevia koipiaan. Hänellä tuntui olevan neljä vasenta tassua. Susitassu asettautui hieman kauemmaksi Höyhenhallasta ja pohti mielessään, että naaraan häntä olisi oiva vihollinen. Mielessään Susitassu oli hurja kuolonklaanilainen soturi ja Höyhenhallan pörheä häntä vihollinen, joka uhkasi hänen perhettään. Susitassu kuvitteli itsensä suurena ja vahvana, kuten Jääviilto! Kolli päästi ilmoille hurjan taisteluhuudon ja loikkasi kohti Höyhenhallan häntää. Naaras kuitenkin heilautti juuri oikealla hetkellä häntänsä pois Susitassun tassujen ulottuvilta. Naarassoturin kasvoilla oli ilme, joka kertoi hänen kokevan olonsa hieman epämukavaksi. Susitassu kurottautui sukaisemaan toisen poskea lohdutukseksi ja naaras nousi takaisin seisomaan.
“Ehkä minä kuitenkin kertoisin sinulle tarinan?” Höyhenhalla ehdotti hieman vaivaantuneena, mutta hymyili kuitenkin oppilaalle, jonka häntä huiski puolelta toiselle innostuneena.
“Joo! Kerro jokin seikkailutarina, jooko? Pliis! Mutta ei sitten liian pelottavaa!” pilkullinen oppilas hihkui kovaan ääneen ja alkoi pomppia paikoillaan tasajalkaa. Ajatukset leikkimisestä ja harjoittelusta katosi Susitassun mielestä välittömästi. Kolli rakasti tarinoita ja halusi kuulla Höyhenhallan kertomana jonkun seikkailusta kertovan. Ehkä naaras oli joskus törmännyt kettuun? Tai kotikisuun? Kolli ei ymmärtänyt miksi niin moni kuolonklaanilainen tuntui olevan klaanin ulkopuolisia kissoja vastaan. Susitassu ei ollut, he olivat ihan samanlaisia kissoja häntineen ja korvineen, kun kuolonklaanilaisetkin olivat. Yhtä arvokkaita ja tärkeitä tapauksia.
//Höyhen?
