Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Katselin vuoroin Pähkinätassun kirkkaanruskeaa ja Pilvitassun tummaa hahmoa selittäessäni yksikertaisia ohjeita, jotta oppilaiden oli helppo ymmärtää mitä tarkoitin. En tietenkään kuvitellut heidän olevan tyhmiä, vaan halusin vain olla mahdollisimman selkeä.
”Takapotku on hyödyllinen vihollisten häätämisessä takaapäin. Taistelussa sinun tulee olla aina valppaana mistä tahansa suunnasta kohdistuvaan hyökkäykseen. Se saattaa olla hankalaa vielä soturinakin, mutta harjoitus tekee mestarin. On hyvä oppia paikantamaan se, mistä suunnasta ja kuinka läheltä äänet tulevat”, selitin asiantuntevasti, mutten kuitenkaan leveillen tiedoillani. Olin hyvä teoriassa, sillä minun muistillani oli tapana imeä kaikki mahdollinen tieto itseensä. Oppilaana olin myös kysynyt aina täydentäviä kysymyksiä Rapakynneltä, joka oli vastannut niihin mieluusti tai vähemmän mieluusti. Entinen mestarini oli hanakala lukea, muttei miltei koskaan vihamielisen oloinen – ellei häntä suututtanut.
Taisteluni fyysisesti ei ollut kuitenkaan parhaita mahdollista. Osasin demonstroida kuitenkin tarpeeksi hyvin ollakseni hyödyksi kasvaville kissoille, joista tulevaisuudessa tulisi klaanin tärkeitä sotureita.
Pilvitassun ja Pähkinätassun kasvoilla loisti ymmärrys ja olin tyytyväinen siihen, että oppilaat kuuntelivat. Pilvitassun huomion saaminen oli joskus hankalaa, sillä hänellä oli tapana innostua kaikesta jännittävästä ja vaarallisesta enemmän kuin saalistusharjoituksista. Ehkä taistelu oli Pilvitassun mielestä jännittävää tai sitten hän halusi osoittaa Pähkinätassulle olevansa hyvä oppilas.
”No niin. Kuvitellaanpa tilanne, jossa olette juuri havainneet takaa päin saapuvan vihollisklaanin jäsenen ja teillä on vain muutama sekunti aikaa toimia, ennen kuin tunnette kissan kynnet turkillanne ja olette mahdollisesti hävinneet taistelun”, toinen tassuni heilui vähän ilmassa selittäessäni oppilaille taistelutilannetta, ”Silloin teidän yksi vaihtoehto on hyödyntää…?” Pilvitassu alkoi heilua paikallaan innokkaana ja hihkui:
”Minä tiedän! Takapotkua!” Kasvoilleni nousi ystävällinen hymy ja kehuin naarasta muutamalla sanalla. Vilkaisin myös Pähkinätassuun hyväksyvästi, sillä uskoin tämänkin tietäneen vastauksen, mutta Pilvitassu oli ehtinyt ensin.
”Niin kuin Pilvitassu totesi, voisitte hyödyntää takapotkua. Nyt minä näytän teille, kuinka se tehdään”, lausahdin, jonka jälkeen nousin ylös ja tassutin sen verran etäämmäs, ettei minulla olisi vaaraa osua oppilasiin, mutta heidän oli silti mahdollista nähdä minut. Vieritin pienemmän kiven hieman suuremman päälle, jotta minulla olisi jotakin, mitä potkaista. Sen jälkeen varasin enemmän painoa vartaloni etuosaan ja potkaisin takajalkani ilmaan. Potkuni oli voimakas ja milteipä voisi sanoa hyvin hallittu. Harmaa kivenmurikka vierähti kolisten alas hiekalle, jonka jälkeen vilkaisin oppilaita.
”Saatte kokeilla ensin kiven avustuksella, jotta hoksaatte tekniikan ja sen jälkeen puolustaudutte minua vastaan. Lopuksi otamme vielä muutaman pikkukysymyksen taistelemisesta”, naukaisin ja aloin vierittää kuonollani kiveä paikoilleen.
”Tule sinä Pilvitassu ensin”, viitoin nuorta naarasta luokseni pörröisellä hännänheilautuksella. Pilvitassu loikki luokseni hieman epäilevän näköisenä, johtuen siitä, että hän ei pitänyt kiven kanssa taistelua maailman palkitsevimpana juttuna. Kurtistin kulmiani tälle vähän toruvasti, sillä mielestäni hänen kuuluisi kokeilla erilaisia asioita avoimin mielin. Astelin hieman kauemmas ja Pilvitassu alkoi ladata potkuaan viemällä painoaan eteen ja jännittämällä lihaksiaan. Ensimmäinen kerta ei kuitenkaan sujunut aivan yhtä hyvin, kuin Pilvitassu oli odottanut ja hän mutisi hiljaa itsekseen muutaman kirouksen. Katsahdin mustaturkkista kissaa kannustavasti ja hänen silmiinsä syttyi sisukkuus.
Tämä kerta onnistuikin jo hyvin. Naaras sai kuin saikin painonsa tasattua oikein, jotta hän sai asennon kohdilleen ja töytäisi kiven voimakkaasti alas maahan.
”Hienoa Pilvitassu!” kehräsin tyytyväisenä ja kasvoillani loisti mitä ylpein ilme. Seuraavaksi vilkaisin Pähkinätassun suuntaan ja heilautin korviani vuoronvaihdoksen merkiksi.
”Nyt on sinun vuorosi.” Vieritin kiven uudestaan korokkeelleen ja odotin Pähkinätassun suoritusta uteliaasti. En tiennyt mikä olisi hänen vahvin lajinsa, mutta oletin, että asteen pienempi koko teki hänestä ketterän taistelijan.
//aivoPähkinä? :DD
526 sanaa
