Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Istuskelin pentutarhassa seuraamassa Pilvitassun työskentelyä sammalten kanssa. Olin hieman aikaisemmin ohjeistanut tälle, kuinka kääriä sammalet oikeaoppisesti siten, että ne olisi mahdollisimman helppo kantaan seuraavaan kohteeseen. Mustan turkin omaava suurikokoinen oppilaani oli jo miltei minun kokoiseni, sillä oma ruumiini oli todella pieni. Hänen vierellään oli jo kaksi siistiä sammalkääröä, joita hän välillä vilkaisi ylpeästi. Muistan kuinka Karhumyrsky – silloinen Karhutassu- oli opettanut minua ja Pihkapentua käärimään sammalia kun olimme pentuja ja vailla toimintaa. Yhtäkkiä muistin Pihkatassun surullisen kohtalon parantajanpesällä, hän oli loukannut jalkansa, eikä välttämättä koskaan toipuisi. Suru täytti minut, jos olisin voinut auttaa jotenkin, olisin tehnyt mitä tahansa pelastaakseni tämän nuoren kollin kohtalon. Harhauduin ajatuksistani, kun näin kissan pentutarhan suuaukolla pienempi hahmo hampaissaan. Pian tunnistin tulijan klaanimme parantajaksi Hehkuaskeleeksi, jonka keltaiset silmät hohkasivat iloisina. Sen jälkeen kasteeni kiinnittyi parantajanaaraan suussa olevaan pieneen nyyttiin.
“Päätin tulla palauttamaan Pähkinäpennun. Löysin hänet tutkimasta pesääni. Ei siinä muuten mitään, mutta pelkäsin Mäntyviiksen huolestuvan”, Hehkuaskel selitti hyväntahtoisesti. Hän laski Pähkinäpennun alas ja tämä jäi istua jököttämään siihen paikkaan. Pentu oli varmaan surullinen seikkailunsa päättymisestä. Mäntyviiksen hahmo tassutti luoksemme miltei tyhjän pentutarhan varjoista. Klaaninvanhimmat eivät olleet pesässä, sillä he olivat päättäneet mennä jaloittelemaan leirin ulkopuolelle ja lekottelemaan aurinkoon. Mäntyviiksi sanoi jotain Pähkinäpennulle ja hyvästeli Hehkuaskelen.
“Näkemiin. Voit tuoda Pähkinäpennun joskus toiste käymään, minulla on nyt kiire yrttienlajittelun kanssa”, Hehkuaskel naukaisi kuningattarelle ja poistui pesästä leinnokkain askelin. Vilkaisin oppilaani suuntaan, joka työskenteli keskittyneenä. Hänellä olisi vielä muutama sammal alusta muutettavana rullaksi, joten ajattelin, että minulla olisi aikaa puhutella klaanimme nuorinta kissaa. Käänsin katseeni sammalkääröä ihmettelevään kirkkaanruskeaan kolliin. Hännänpääni heilahteli rennosti satunnaisesti ja näin sivusilmällä sitä varjoissa vaanivan Sammalpennun. Kasvoilleni piirtyi onnellinen hymy. Pennut olivat niin suloisia.
“Hei! Kuka sinä olet?” kysyin kehräten Pähkinäpennulta, vaikka varsin hyvin tiesin hänen nimensä. Kollin tummanvihreä katse kääntyi minuun ja olin havaitsevani jonkinlaista arviointia minua kohtaan. Ennen kuin kolli ehti naukaista mitään, kuulin Sammalpennun sotahuudon samalla kun hän hyppäsi pienet kynnet esillä pöyhkeän häntäni kimppuun.
“Hahaa siitäs saat! Mitäs uhkasit reviiriämme kotikisu!” musta Sammalpentu kikatti painien häntäni kanssa. Silmäni tuikkivat huvittuneina, mutta silti pidin huomioni kiinni Pähkinäpennussa, joka oli vieläkin vaiti.
//Pähkinä? Pilvikin saa jatkaa jos haluu :3
338 sanaa
