Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
”Kuinka usein Kuolonklaanissa vaihtuu päällikkö? Miten se oikeastaan tapahtuu?” Merkurius uteli. Erakko oli vaikuttanut melko kiinnostuneelta klaanistamme, joka oli mielestäni mukavaa. Nautin myös asioiden kertomisesta. Merkurius oli mielestäni tosi mukava ja hän oli positiivisella tavalla erilainen kuin Kuolonklaanin kissat.
“En oikein voi sanoa kuinka usein päällikkömme vaihtuu, sillä siihen vaikuttaa monet tekijät. Ensinnäkin on muutama vaihtoehto, miten päällikön kausi loppuu. Yleisimmin päällikkö vaihtuu, kun edellinen kuolee, mutta vaihto voi tapahtua myös niin, että päällikkö päättää luopua hengistään – joko onnettomuuden seurauksena tai sen takia, ettei tunne olevansa tarpeeksi hyvä päällikkö klaanilleen – ja palata takaisin soturiksi. Päällikkö voi myös eläköityä, jos tuntee olevansa liian vanha. Tällöinkin hän käy luopumassa hengistään ja antaa tilaa uudelle päällikölle”, selitin mahdollisimman selkeästi. Tämä kaikki tieto voisi olla vaikeaa erakoille ymmärtää, mutta luotin Merkuriuksen ymmärrykseen. Hän vaikutti fiksulta. Merkurius vilkaisi päällikön pesän suunnalle vaistomaisesti samalla, kun hän punnitsi juuri kertomaani. Kun hänen katseensa keskittyi taas minuun jatkoin:
“Kaikista harvinaisin tapa on kuitenkin se, että klaani erottaa päällikkönsä. Jos yli puolet klaanista on sitä mieltä, että päällikkö ei ole kykenevä klaaninsa johtoon, heillä on valta erottaa hänet. Punatähdelle tuskin koskaan käy niin, sillä hän on monen mielestä todella hyvä päällikkö.” Laikukas kolli nyökkäsi. Hän vaikutti jotenkin huojentuneelta. Ehkä hän piti Punatähdestä päällikkönä. Olihan se ymmärrettävää, sillä olihan se itse Punatähti, joka oli erakot päästänyt klaaninsa lähelle ja antanut turvaa.
“Varapäälliköstä tulee oletettavasti päällikkö? Ja mistä päälliköt hakevat heidän henkensä?” Paksuturkkinen kolli kähisi. Minua vähän harmitti hänelle käynyt vahinko sen ampiaisen kanssa. Merkurius jos kuka olisi sen viimeisenä ansainnut, hän oli aina niin ystävällinen. Nyökkäsin hymyillen.
“Olet aivan oikeassa. Tulevat päälliköt menevät Kuuluolalle ja tapaavat Pimeyden metsän kissoja, jotka antavat hänelle henkiä. Sinähän jo tiedät jotain Pimeyden metsästä eikö niin?” varmistin kysymykselläni, sillä halusin hänen saavan mahdollisimman yhtenäisen kuvan perinteistämme. Tähän Merkurius vastasi nyökäten pieni hymähdys kasvoillaan.
“Henkien hausta tiedän melko vähän, sillä päällikköjen täytyy pitää koko seremonia miltei kokonaan omana tietonaan”, kerroin leikilläni hieman mystisellä äänensävyllä, jonka jälkeen kasvoni kääntyivät iloiseen hymyyn. Vilkaisin taivaalle. Aurinko oli vasta kipuamassa ylös, kohti huippuaan, jolloin Corona ja Dakota saapuisivat tuomaan klaanille saalistamiaan saaliita.
“Täytyyköhän heidän silti tuoda saman verran saaliita, vaikka heillä on nyt yksi saalistaja vähemmän”, mietiskelin ääneen.
“Dakota oli eilen hakemassa isäänsä, joten heillä on yksi tassupari lisää”, erakko selitti. Nyökkäsin kiinnostuneena. Saisimmekohan nähdä tänään siis Dakotan isän?
“Isistä puheen ollen, minun isäni on tulossa tänne”, varoitin Merkuriusta. Tiesin, että hän oli hieman varautunut uusien kissojen seurassa, joten koin paremmaksi kertoa kollille etukäteen saapuvasta vieraammasta kissasta. Vilkaisin nyt oikealle ja näin hopeanvalkoisen kollin hahmon lähestyvän meitä haaleansiniharmaa katseensa kiinnitettynä Merkuriukseen.
“Hei Taivaslaulu! Halusin tulla vielä onnittelemaan sinua soturiudestasi! Kun lähdit niin nopeasti pois nimityksesi jälkeen. Olen niin ylpeä sinusta”, Hopeaputous kehräsi ja puski päätäni, jonka jälkeen hän istahti minun viereeni.
“Sinähän olet yksi niistä erakoista, Merkurius olenko oikeassa?” isäni naukui ja tuijotti erakkoa turhankin selvästi. Vierelläni oleva Merkurius nyökkäsi vähän varovaisesti.
“Hänen kurkkunsa on vielä vähän kipeä siitä ampiaisen pistosta. Hänestä ei ole varmaan kovin mukavaa puhua tällä hetkellä”, selittelin Hopeaputoukselle. Isä nyökkäsi ja naukui:
“Jutellaan sitten myöhemmin!” Hän heilautti häntäänsä hyvästeiksi ja lähti pyyhältämään Huurreliljan luokse. Nyt Merkurius tuntui taas rentoutuvan.
“Onko sinulla nälkä? Voisimme syödä yhdessä. Ei Punatähti varmaan pane pahakseen, jos tarjoan sinulle saalista, olethan vielä vähän toipilas. Lupaan saalistaa klaanille takaisin minkä sinä syöt”, ehdotin ystävällisesti vierelläni olevalle kollille.
//Merkurius?
545 sanaa
