Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
”Minun olisi pitänyt pysyä lähelläsi ja kuunnella sinua. Se oli minun syyni, mutta sinä sait kärsiä sen seuraukset. Olisin halunnut tulla juttelemaan aiemmin, mutten löytänyt aiemmin kunnon tilaisuutta. Olen erittäin pahoillani, Taivaslaulu.” Pähkinätassun syvimmät pahoittelut saivat minut liikuttumaan. Kasvoilleni piirtyi hento, mutta erittäin lempeä hymy. Kumarruin hieman ja vangitsin oppilaan katseen omallani.
”Voi Pähkinätassu, en minä sinua tapahtuneesta syytäkkään! Se oli minun vikani, sillä tiesin, että oli mahdollisuus käydä niin. Minun olisi pitänyt pysyä lähempänä sinua ja vahtia silmäkovana pikkuista pentua, jonka olin ottanut vastuulleni. Haluan pyytää anteeksi, että satuit kohtaamaan tämän vältettävissä olleen ongelman ja toivon, että voimme jatkaa tästä eteenpäin ihan tavallisesti. Olemmehan sujut?” Ääneni värisi hieman loppua kohden tarjotessani sovintoa, sillä en ollut aivan varma suostuisiko hän siihen sittenkään. Hän kyllä itse oli alunperin tullut pahoittelemaan tapahtunutta minulle, joten uskoin, että minun ei tarvinnut murehtia.
”Tietenkin”, kirkkaanruskea kolli virnisti hyväntahtoisena ja heilautti korviaan. Tuntui siltä, kuin monia auringonnosuja sydäntäni puristanut painava kivi olisi vieritetty pois ja sydämeni sai vihdoin lyödä vapaasti ilman esteitä. Olin täynnä energiaa, joka kumpusi ilmassa leijuvasta ilosta. Sain voimaa positiivisesta energiasta.
”Mitä sanoisit harjoituksista minun ja Pilvitassun kanssa? Olin aikeissa viedä hänet harjoittelemaan perustaisteluliikkeitä ja taktiikoita, joiden varaan on helppo rakentaa hyvää taistelutaitoa. Ajattelin, että Villisielun olisi hyvä pitää vapaata nyt vähän aikaa, niin uskoin, että saattaisit olla kiinnostunut”, selitin kietaisten pöyhkeän puuhkamaisen häntäni etutassujeni päälle ja nuolaisten pari kertaa rintaani. Vilkaistessani kollin kasvoja olin aistivinani kiinnostuksen kimmellyksen hänen katseessaan.
//Pähkinä? Sori vähän pätkempi tarina xd
237 sanaa
