Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Kirkkaanruskean pennun kohteliaisuus sai sydämeni sulamaan. Pennuissa oli vain jotain niin viatonta. Halusin itsekin joskus pentuja, jonkun kollin kanssa, joka olisi se oikea. Ajatukseni väkisinkin kääntyivät Merkuriukseen. Pidin hänestä kovasti, ehkä enemmän kuin ystävänä. Pelkäsin vain joskus, että astuisin hänen rajansa yli. Hän oli ollut aluksi niin varovainen, että välillä mietin, että pitikö hän edes seurastani. Ei se muuten selviäisi kuin kysymällä. Sydäntäni särki ajatus siitä, että jos Merkurius ei pitäisikään minusta. Käänsin ajatukseni kuitenkin takaisin pentutarhaan ja muutaman hiirenmitan päässä olevaan Pähkinäpentuun.
“Selkeästi olet ainakin tutkinut jo parantajanpesää”, kehräsin ja vilkaisin pennun pieniin tummanruskeisiin silmiin, “mutta oletko muuten tutkinut leiriä?” Pähkinäpentu pudisti päätään, jonka jälkeen miukaisi:
“En juurikaan.” Nyökkäsin. Aloin miettimään kolli pennulle leirin esittelykierrosta, jos hän sitä haluaisi. Kuitenkin ajatukseni keskeytti Pilvitassun hännän tökkäys selkääni. Käänsin katseeni oppilaani keltaisiin silmiin kysyvästi, mutta ennen kun päästin kysymykseni ilmoille, huomasin hänen vierellään valmiin sammalkäärökasan.
“Pähkinäpentu, odota siinä. Palaan pian. Minulla on ehdotus sinulle, kun palaan”, selitin ja loin lempeän katseen pienelle kollille, jonka jälkeen nousin ylös ja käännyin selkäni taakse olevan kasan luokse. Kääreitä oli sen verran, että saisimme ne kerralla ulos. Ohjeistin Pilvitassua, kuinka olisi helpoin kantaa mahdollisimman monta sammalkääröä samaan aikaan, ja sen jälkeen otin omat hampaisiini. Pesän pohjalle jäi muutama sammaltupsu, joita Sammalpentu meni nostelemaan samalla lailla, kuin me, jotka olimme viemässä vanhoja sammalen repaleita ulos. Hymähdin itsekseni pennun touhuille ja lähdin tassuttamaan ulos pentutarhasta Pilvitassun perässä. Kävimme viemässä vanhat alustat omalle paikalleen ja suunnistimme parantajan pesälle.
“Parantajan pesältä löydämme sammalia uusia vuoteita varten. Huomenna menemme keräämään Hehkuaskeleelle sammaleita käyttämiemme tilalle”, selitin ja hain Pilvitassun kanssa katsekontaktia. Hän näytti vähän harmistuneelta. Hän olisi ehkä halunnut harjoittelemaan jotain muuta kuin sammalen keräystä. Voi olla, että tulkitsin naaraan eleet aivan väärinkin. Useimmat oppilaat eivät pitäneet sammalen keruuta järin jännittävänä.
“Se parantaa tassujesi tarkkuutta ja siitä on hyötyä taistelemisessa”, kannustin. Olin parantanut taistelutaitojani rutkasti kouluttaessani Merkuriusta, Coronaa ja Dakotaa. Hekin olivat jo nykyään miltei soturinveroisia. Olin ylpeä heistä.
Työnnyimme sisään Hehkuaskeleen pesään.
“Tervehdys taas”, tervehdin iloisesti hymyillen. Olimme miltei äskettäin nähneet toisemme pentutarhalla. Naaraalla toden totta oli yrttien lajittelu kesken. Näin monia eri pinoja siististi lajitelluna. Mielestäni voisi olla mukavaa järjestellä yrttejä, pidin järjestyksestä ja olin itsekin hieman järjestelmällinen. Vaikken itse voisi kuvitellakaan itseäni parantajaksi, arvostin todella heidän työtään.
“Tulimme hakemaan sammaleita pentutarhalle. Toivottavasti emme häiritse!” pahoittelin ja pujottelin kohtaan, jossa sammalia säilytettiin.
“Ette häiritse!”, nuori naaras selitti hyväntahtoisesti ja katsahti Pilvitassuun, “Niin sinustahan tuli mestari! Miltäs se on tuntunut?” Yritin hymyillä suu täynnä sammalta ja näytin varmaan hassulta. Kuitenkin kun olin saanut suuni tyhjäksi vastasin Hehkuaskelen kysymykseen.
“Mielestäni se on tosi antoisaa. Saa jakaa tietojaan ja taitojaan eteenpäin, mitä hän sitten jakaa omille oppilailleen. Ties vaikka kuinka muinaisia harjoittamamme taisteluliikkeetkin ovat. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, saimme mitä tulimme hakemaan. Jätämme sinut nyt rauhaan töidesi pariin”, nau’uin ja nyökkäsin kissalle lyhyesti hyvästejen merkiksi.
Nenääni haisi puhtaan sammalen tuoksu kantaessamme sitä pentutarhalle. Päästyämme sinne käännyin oppilaani puoleen:
“Kun olet pedannut uudet pedit, saat pitää vapaata lopun päivää. Muista kuitenkin, että lähdet mukaani kuunhuipun partioon!” muistutin. Pilvitassun alettua töihin etsin Pähkinäpennun, joka löytyi aavistuksen sivummalta kuin alkuperäisessä keskustelussamme.
“No niin. Mitä mieltä olisit, jos esittelisin sinulle koko leirin? Voitaisiin käydä katsomassa vesiputoustakin, kunhan et vain tipu sinne niin kuin minä tein pentuna. Kiinnostaisiko sinua?”
//Pähkinä? 😀
533 sanaa
