Taivaspentu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Keinuin puolituupertuneena Ruusutuikkeen hampaissa. Kurkkuani kuivasi kaiken hengitetyn veden jälkeen ja välillä sain kehoani ravisuttavia yskänkohtauksia. Olin paleltumaisillani. Märkä turkki ja kylmä lehtikadon tuuli eivät olleet hyvä yhdistelmä. Muistelin hetkeä ennen tippumistani. Olin mennyt kokeilemaan kaunista ja kovaa kuorta lammen pinnassa, mutta se oli sortunut oitis altani. Muistin jäähän piirtyneet kauniit kuviot, jotka houkuttelivat minut koskemaan tuota petollista ainetta. Lämmin tuulahdus sai minut havahtumaan ajatuksistani, olimme saapuneet pesään. Kaikki siellä haisi todella vehreältä ja kissojen tuoksuihin sekoittui väkeviä tuoksuja. Avasin silmiäni uupuneena ja näin pesässä olevan aukion, jonka reunalla istuskeli nuori pikimusta naaras, jonka tassuja koristi valkoiset kohdat. Hänen keltaiset silmänsä pyöristyivät huolestuneena nähdessään meidät.
”Ruusutuike! Mitä on tapahtunut?” naaras naukaisi ja riensi luoksemme. Ruusutuike laski minut kuivalle ja lämpimälle sammalelle ja alkoi sukia minua reippaasti. Hänen lämmin kielensä kuivatti turkkiani ja sai näin oloni paremmaksi.
”Tuhkatassu pelasti Taivaspennun lammesta”, kuningatar naukui lipaisujen välissä. Pian hänen siniset silmänsä kääntyivät vihaisesti kimaltaen minuun.
”Miksi ylipäätänsä olitte leirin ulkopuolella?” hän naukui vaativasti samalla katsoen minua tiukasti kulmiensa alta. Painuin lysyyn vältellen hänen katsettaan. Minua hävetti, olin tehnyt tyhmästi yllyttäessäni Pikkupennun kanssani ulos ilman aikuista.
”Se oli minun ideani”, mumisin anteeksipyytävästi korvat luimussa. Ryhdistäydyin ja päätin ottaa vastuun teoistani, ei auttaisi mitään ruikutella. Itsehän olin tähän tilanteeseen hankkiutunut.
”Me vaan halusimme tutkia leiriä ja lopulta päädyin sinne lampeen.. en tiennyt, ettei se jää olisi kestävää”, selitin ja katsoin suoraa Ruusutuikkeen silmiin, ”Anteeksi.” Ja kuka Tuhkatassu ikinä olikaan, minun täytyisi kiittää häntä henkeni pelastamisesta.
”Lupaan ettemme mene ulos enää kysymättä”, naukaisin. Sain opetuksen, jota en hetkeen unohtaisi. Ruusutuikkeen silmistä katosi osa suuttumuksesta kun hän nyökkäsi.
”Selvä.” Aloin miettiä mihinköhän Haahkapentu ja Pikkupentu olivat menneet. Luultavasti heidät oli viety sisälle pentutarhaan. Menisin oitis heidän luokseen kun pääsisin täältä. Ja juuri kun olin kysymässä ystävistäni aivastin siten, että koko kehoni liikahti sen mukana.
”Annan sinulle lääkkeitä vilustumiseen ja kaikki muu mitä voit tehdä on levätä”, Hehkuaskel naukui ja lähti kaivelemaan yrttivarastojaan.
//Haahka? Pikku?
315sanaa
