Taivaspentu
Kirjoittaja: Ruska
Katselin pentutarhan seinää, ja pidin pientä päätäni pienten tassujeni päällä. Murehdin vain yhtä asiaa, samalla kun emoni Lumikkoviiksi nukkui, ja Kirkaspentu leikki sammaleella. Murehdin Valopentua, emo oli jättänyt rakkaan veljeni Valopennun isäni Sammakon huomaan. Minulla oli Valopentua kova ikävä, ja olin hyvin huolissani hänestä. Pelkäsin, ettei Sammakko osaa hoitaa Valopentua, tai jos hän ei osaa ruokkia häntä. Tai jos Sammakko ei osaa huolehti Valopennun turvasta, jos mäyrä on jo syönyt hänet? Työnsin pääni sammaleisiin ja silmistäni vuosi muutama kyynel, miksi emo? Miksi? Emo heräsi, ja tönäisi minua kylkeen hellästi kuonollaan. Säpsähdin ja nyyhkäisin surullisesti. ”Mikä hätänä kultaseni? Kerro vain minulle, ei sinun tarvitse itkeä”, emo sanoi lohduttavasti ja veti minut lähemmäksi tassullaan. Kirkaspentu tuli viereeni uteliaasti ja kallisti päätään. ”Emo, miksi Taivaspentu itkee?” Kirkaspentu kysyi. Emo nyökkäsi minulle. ”Kerro Taivaspentu”, emo sanoi. Emo pyyhkäisi hellästi kyyneleeni hännällänsä. ”Minulla on ikävä Valopentua, miksi sinun piti jättää hänet Sammakon luo?” sanoin hiljaa ja silmistäni vuosi enemmän kyyneleitä.
// Lumikko?
