Taivaspentu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
“Voisimmeko me tulla viemään sinun kanssasi vanhoja sammalia pois leiristä?” tabbykuvioinen Pihkapentu kysyi Karhutassulta. Sydämeni hypähti innostuksesta kuullessani kollin pyynnön, jos Karhutassu suostuisi saisimme käydä ihan oikeasti ulkona! Leirin ulkopuoli oli varmasti jotain aivan maata mullistavaa. Se oli meidän kotimetsämme, joten se mahtoi olla joka kissan unelmapaikka. En mahtanut sille mitään, että turkkini pörhistyi innostuksesta samalla kun silmäni sädehtivät. Jos pääsisin ulos ennen Jääpentua kolli saisi oivan näpäytyksen, vaikka tiesin ettei sekään auttaisi häntä ymmärtämään sitä ettei hän ole maailman keskipiste. Katsahdin toiveikkaana Karhutassun silmiinpistävän oranssiin silmiin.
”Selvä. Tulkaa vain, mutta sillä ehdolla, että noudatatte ulkopuolella kaikkea mitä sanon”, kolli naukaisi ja nousi seisomaan. Korvani nousivat ylväästi pystyyn ja nostin suuni mielihyvästä säteilevään hymyyn. Pääsisimme ulos! Nyt Jääpentu näkisi ettemme ole mitättömiä, hänen täytyisi päästä ylimielisyydestään.
”Ottakaa te nuo pienimmäiset rullat”, Karhutassu osoitti muutamaa rullaa maassa. Tassutin niiden luo ja huomasin niiden olevan huomattavasti pienempiä kuin minun tekemäni rullat, joten saattaisin jaksaa kantaa sitä – ehkä. Olin vieläkin tosi pieni ja luultavasti jäisinkin pieneksi. Upotin hampaani rullaan ja irvistin kun kieleni osui pahan makuiseen sammaleeseen. Yritin nostaa rullaa kaikin voimin ja sainkin sen vähän ilmaan, mutta niskani notkahti kivuliaasti ja rulla lysähti takaisin maahan. Olisin halunnut parkaista, mutta en antanut sen tulla ulos. En olisi heikko. Tai ehkä olin kun en saanut tuollaista typerää rullaakaan ulos. Potkaisin sammalta ja istahdin alas. Tässä menisi tilaisuuteni päästä ulos tuhahdin tympääntyneenä.
”Menemme sitten Pihkapennun kanssa”, Karhutassu vilkaisi minua arvioivasti ja nappasi itselleen rullan hampaisiinsa, jonka jälkeen lähti tassuttamaan pentutarhan uloskäynnille. Ei minua haitannut se, että Pihkapentu pääsisi yksin vaan se etten minä päässyt näyttämään Jääpennulle. Pihkapentu oli todellakin ansainnut ulos pääsyn. En ollut tarpeeksi iso vielä, mutta tulisin olemaan. Tekisin kovasti töitä sen eteen. Heilautin vielä hyvästit hännälläni Pihkapennulle hymähtäen ystävällisesti. Kun kissat olivat pois näkyvistä ärtymys valtasi mieleni. Tassutin savunharmaan Ruusutuikkeen viereen ja käperryin kerälle. Aurinko oli jo muutenkin alkanut laskea. Päivä oli kulunut nopeasti työntouhussa. Suljin silmäni ja mietin sitä ulkomaailman ihanuutta, jota Pihkapentu nyt kokisi. Ehkä hän suostuisi kertomaan minulle kaiken huomenna. Se sai minut jo hieman piristymään.
Avasin silmäni hitaasti. Oli aamu. Olin nähnyt ihanaa unta, olin päässyt ulos leiristä ja saalistin klaanille ison ja pullean hiiren. Unessa kaikki olivat kehuneet minua siitä kuinka hyvä olin. Muistin kuitenkin, että se oli vain unta ja olin edelleen pentutarhan kätköissä lukittuna. Nostin pääni ja katselin ympärilleni. Pihkapennun tabbykuvioinen keho kohoili tasaisesti yhä Ruusutuikkeen vieressä, joka suki itseään rivakasti. Bongasin pian pentutarhan varjoissa yksikseen leikkivän pienen tummanruskean pennun. Nousin tassuilleni ja kipitin hänen luokseen. En ollut jutellut tälle pennulle vielä lyhyen elämäni aikana, enkä tiennyt kuka hän oli. Lähestyin häntä hieman sivulta, jotta hän huomaisi minut enkä vahingossa säikäyttäisi häntä.
”Hei! Olen Taivaspentu, kuka sinä olet?” kysyin varovasti hymyillen. Kissan pää kääntyi minun suuntaani ja huomasin hänen hämärässä hohtavat meripihkaiset silmät.
”Ja haluaisitko tehdä jotain kivaa yhdessä? Mentäisiin vaikka tutkimaan leiriä?” ehdotin peitellen innostustani. Toivoin tosiaan, että tämä pentu paljastuisi mukavaksi.
//Pikku? 🙂 Sori että kesti, mutta on ollu vähä kiire 😀
