Taivaspentu
Kirjoittaja: Ruska
”Ei hän pärjää kyllä. Sammakko on oikein kelpo kissa enkä näe syytä olla huolissaan Valosta”, emo vaakuutteli vienosti hymyillen, ja hänen silmistään valui kyyneliä. Painauduin tiukemmin vasten emon kylkeä. ”Älä itke emo, Valo pärjää, olet ihana emo, ja Sammakko ei ole niin kauhea kuin luulin”, sanoin hiljaa ja hymyilin vienoa hymyä varovasti. Emo nuolaisi päälakeani hellästi ja otti mukavamman asennon. Emon ja Kirkaspennun lämpö tuntui kyljissä ihanalta, minulla on perhe, joka rakastaa minua, en tarvitse mitään muuta, kuin rakkautta. Ajattelin hymyillen varovasti, ja nukahdin.
Istuin pesän ulkopuolella ja katselin maassa mönkivää ötökkää silmät suurina. Punatähti oli aiemmin kertonut että tänään on kokoontuminen, ja emo oli päässyt sinne. En tiennyt mikä on kokoontuminen, saati siitä mitä siellä tehdään. Olin ajatuksissani, ja samaan aikaan mielenkiintoinen ötökkä mönki pois. Olin surullinen, kukaan ei ollut seurassani. Eikö kukaan välitä minusta? Niiskaisin hiukan surullisesti. Kirkaspentu hyppi yllättäen iloisesti luokseni. Katsoin tätä varovasti, ja kallistin päätäni kysyvästi. ”Mennään leikkimään noiden kanssa!” Kirkaspentu hihkui ja osoitti Höyhenhallan pentuetta. Katsoin heitä varovasti, ja pudistin päätäni. En tiennyt edes heidän nimiään, ja olen mieluummin sisällä ja mietin elämääni. ”En halua, haluan kuunnella mieluummin klaaninvanhimpien satuja”, sanoin ja kävelin varovasti kohti pentutarhan sisäänkäyntiä. Kirkaspentu pudisti päätään ja esti minua pääsemästä sisälle. ”Me mennään leikkimään!” hän sanoi päättäväisesti, ja työnsi minua sinne päin, jossa Höyhenhallan pennut olivat. En pannut vastaan, en kuitenkaan pystyisi vastustamaan siskoani. Olimme pian heidän luona, ja katsoin heitä ujosti, ja seisoin vastahakoisesti. ”Hei”, sanoin hiljaa ja käänsin katseeni maahan.
// Höpö pennut?
