Taivaspentu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Sukelsin ottamaan kiinni Ruusutuikkeen heittämää sammalpalloa. Päästin iloisen vinkaisun kun tassuni juuri ja juuri nappasivat pehmeän palleron, johon tarrauduin pienen pienillä kynsilläni. Katsoin tyytyväisenä saalistani ennen kuin lätkäisin sen eteenpäin, mutta huitaisi ei mennyt suunnitelmani mukaan Kylmäpennulle vaan kopsahti hiljaa Sumusilmän kylkeen. Loikin hieman huterasti punaruskean naaraan luokse ja miukaisin:
”Anteeksi, se oli vahinko!” Naaraan harmaat ja sumeat silmät katsoivat minuun ja näin pienen hymähdyksen hänen kasvoillaan.
”Ei se mitään”, naaras naukaisi ja tönäisi sammalpallon takaisin minulle, mutta huomioni oli kiinnittynyt jo toisaalle. Ohuen sammalverhon läpi siivilöityi kultaisia valonsäteitä, jotka olivat kiinnostaneet minua edellisenäkin päivänä. Ruusutuike oli luvannut, että pääsisin katsomaan mitä verhon toisella puolella olisi tänään kun leiri ei olisi vilkkaimmillaan. Hän ei halunnut, että jäisin sotureiden jalkoihin. Pihkapentu olisi varmasti myös tulossa mukaan jos kysyisin, hänkään ei ollut käynyt ulkona vielä kuten Jääpentu, Kylmäpentu ja Hiutalepentu. Varsinkin Jääpentu usein rehvasteli sillä, että on meitä vanhempi ja vahvempi. Kun kasvaisin näyttäisin vielä sille typerälle kollille, joka luuli liikoja itsestään. Näin kuinka valo pimeni sammalen takana ja valkea kissa työntyi sisälle pesään. Tunnistin kissan oitis ja ryntäsin tämän harmaaraidallisiin jalkoihin.
”Isä!” tervehdin kollia silmät säihkyen ja puskin tämän etujalkaa, ”Ruusutuike lupasi, että saan tulla tänään katsomaan leiriä. Voitko viedä minua?” Hopeaputous katsahti lempeästi minuun ja naukaisi matalasti:
”Kysytään hänen mielipidettään.” Isän vaalea hahmo tassutteli Ruusutuikkeen luo ja sillä aikaa minä menin Pihkapennun luokse.
”Haluatko tulla ulos minun ja Hopeaputouksen kanssa?” kysyin ja katsoin kollin tummanmeripihkaisiin silmiin. Pihkapentu halusi mukaan ja Ruusutuike oli antanut luvan viedä meidät ulos pentutarhasta, sillä olihan hän vastuussa meistä. Hopeaputous raotti sammalverhoa, jotta me pääsisimme helpommin ulos. Sokaistuin niin, että jouduin painamaan silmäni kiinni. Koko maailma oli niin kirkas ja valkea. Jokin outo kylmyys pisteli tassuissani ja sai minut haluamaan nostella tassujani. Vähän ajan päästä halusin avata silmiäni, mutta ymmärsin tehdä sen hitaasti tällä kertaa. Osasin varoa kirkkautta ja pian silmäni alkoivat tottua ja aloin erottaa muotoja ja hahmoja. Katsoessani hetken ympärilleni ihastuin tähän kylmään aineeseen todella. Se oli niin kaunista sen kimaltaessa auringon vähäisissä säteissä. Kumarruin haistamaan sitä, mutta se ei haissut miltään, joten päätin maistaa. Hätkähdin tuntiessani kylmyyden suussani.
”Se on lunta”, Hopeaputous kertoi ja tuuppi meitä hellästi hännällään eteenpäin. Katsoin Pihkapentua, jonka oranssinruskea turkki erottui voimakkaasti lumisesta maastosta ja sen jälkeen katsoin omaa turkkiani. Turkkini oli miltei samanväristä kuin lumi. Kuulin lumen narsketta takaamme ja käännyin katsomaan. Näin kastanjanruskean kollin, joka tassutti ohitsemme. Hän ei ollut vielä kovin suuri, joten järkeilin hänen olevan oppilas. *Minkäköhänlaista olisi olla oppilas?* Katsoin loittonevaa kissaa ihailevasti, halusin olla oppilas. Halusin tilaisuuden todistaa kaikille olevani yhtä hyvä kuin muutkin.
”Mennään hänen luokseen. Hänellä on varmaan jotain juttuja miten me voitaisiin harjoitella ennen kun meistä tulee oppilaita. Silloin oltaisiiin oppilaina jo tosi hyviä!” tokaisin Pihkapennulle. En tuntenut häntä vielä kunnolla, joten oli kysymysmerkki että suostuisiko kolli.
//457 sanaa
Karhu? Pihka? Sori vähä outo en vaa viel tienny miten teijän hahmot käyttäytyy xdd
(9kp)
