Taivastassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
“Harjoitukset alkavat nyt. Toivotan jokaiselle hyvää saalisonnea”, kuulin Punatähden naukuvan. Katsoin vielä viimeisen kerran innoista soikein silmin suurta punaruskeata kollia, joka juuri oli toivottanut meillä onnea matkaan. Heti kun olin sataprosenttisen varma, että sai lähteä, lähdin metsän siimekseen energisenä. Halusin juosta kauemmas, jotta riskini törmätä muihin olisi pienempi ja saisin metsästää rauhassa. Olin lähtenyt lehtikuusilaakson suuntaan. En kuitenkaan ollut varma olisiko järkevää lähteä aivan laaksoon asti, joten päätin, että jäisin kuusimetsän suojiin. Pian olin jo tyytyväinen paikkaan, johon olin päätynyt. Ympärilläni näin kastuneen sammalpeitteen omaavia eri kokoisia kiviä ja paljon ikivihreitä havupuita. Huomasin juoksemisen lopettaessani paineen tunteen sisälläni. Minua jännitti kovasti. Olin loistava saalistaja, jonka takia tunsin, että minun olisi pakko onnistua. En haluaisi nähdä tiimiläisiäni pettyneenä minuun. Aloin hyperventiloimaan ja metsä tuntui kaatuvan päälleni. *Minulla ei ole mitään hätää. Selviä tästä loistavasti.* Aloin hengittää rauhallisesti ja rentouttaa itseäni ja pian kaikki alkoi taas seljetä. Minusta olisi tähän. Vedin metsän raikasta tuoksua keuhkoni täyteen ja annoin pienistä pienimmänkin aromin leijua aistittavakseni. Annoin korvieni kääntyä valppaasti ympäriinsä ja painauduin maata vasten, jotta minut olisi vaikeampi huomata. Olin oivasti minua hieman suuremman kiven takana ja sain loistavan tähystyspaikan. Vatsakarvani olivat ruskeassa lätäkössä vatsani alla, jonka muta ja sulanut lumi olivat muodostaneet. Tämä keli ei ollut tosiaankaan tehty minun valkeata turkkiani varten. Puhtaanvalkea turkki ei ollut myöskään paras mahdollinen väri piiloutua suurimmaksi osaksi aikaa vuodessa. Silmäkulmassani näkyi liikettä, jonka seurauksena käänsin pääni salamannopeasti suuntaan, josta liike oli tavoittanut katseeni. Haravoin katseellani pikaisesti, mutta tarkasti muutaman männyn juurikon ja sen pidemmälle minun ei tarvinnut edetä. Bongasin ruskeanharmaan oravan, jonka turkki oli hiljalleen vaihtumassa ruskeaan viherlehden turkkiin. Jännitin lihakseni ja hiiviskelin matalana hieman lähemmäs maan erilaisia muotoja ja kasvustoja hyväksi käyttäen. Vältin astumasta lätäkköihin, sillä ne saattaisivat loiskua ja säikäyttää saaliini karkuun. Tätä en tietenkään halunnut. Pian olin täydellisellä paikalla hyökkäystä varten. Keinautin takapuoltani muutaman kerran ja loikkasin ketterästi oravan kimppuun. Hetken päästä kanniskelin tyytyväisenä vastasaalistettua riistaa hampaissani. Löysin mainion kivenkolon, jonne jätin riistan. Peitin piilon kasalla sammalta, joka samalla auttoi pitämään oravan mehevän tuoksun kiven kolossa. En halunnut, että kukaan haistaisi sitä, jos sattuisi kulkemaan ohi. Lähdin ravaamaan eri suuntaan ja samalla mietin, mitenköhän muilla meni. Haahkatassulla oli satunnainen saalistusonni, sillä hän ei ollut hyvä jahtaamaan riistaa. Toisaalta hän oli kuitenkin osoittanut olevansa hyvä vaanija eräissä harjoituksissa. En siis osaisi yhtään sanoa, miten kolli onnistuisi. Pikkutassu varmasti pärjäsi hyvin, vaikkei naaras tiimini kuulunutkaan toivoin hänelle hyvää saalisonnea. Minusta oli niin eriliasta olla yksin. Olin tottunut olemaan aina jonkun klaanitoverin seurassa, mutta nyt olin ypöyksin. Minusta se oli ihanaa olla vain hetken hiljaa.
Tassutin aukealla, jossa puita oli normaalia vähemmän. Uskoin, ettei se olisi kovinkaan hyvä paikka saaliseläimille, sillä siellä ei ollut juurikaan suojaa. Tein terävän käännöksen takaisin kuusien lomaan ja aloin kuunnella. Olin todella ylpeä itsestäni. Olin napannut jo oravani lisäksi peltohiiren ja käynyt viemässä sen samaan koloon toisen saaliini kanssa. Yksi vaanimani saalis oli kuitenkin kuullut minut, kun olin vahingossa astunut erittäin upottavan mutalätäkköön ja kiljaissut säikähdyksestä. Sen seurauksena oikeaa etutassuani peitti melkein kuivahtanut mutakerros. Päätin kuitenkin vielä yrittää napata jotain, jos esi-isämme sen vain soisivat. En oikeastaan uskonut mihinkään, mutta klaanin sanonnat olivat tarttuneet mieleeni. Jolkotin rauhallisesti metsänlaitaa pitkin ja vilkaisin mustuttanutta puuta, joka oli menettänyt korkeutensa kyseisen luonnonilmiön takia. Loikkasin kaatuneen puun yli keveästi ja laskeuduin litteälle kivelle. Minusta oli mukava kirmailla metsässä yksinäni. Korvani kääntyivät taaksepäin, kun kuulin kynsien rapinaa puuta vasten. Käänsin nopeasti katseeni ja näin oravan juoksemassa kaatunutta puunrunkoa pitkin. En ymmärtänyt miksi se oli tullut niin lähelle minua, mutta sen tiesin, etten saisi sitä kiinni, jos en nyt lähtisi juoksemaan. Pinkaisin niin nopeasti kurren perään kuin vain pystyin. Tassuni työnsivät minua eteenpäin sellaisella voimalla, että lähestyin oravaa kovaa vauhtia. Pian se teki äkkikäännöksen, jonka seurauksena matka välillämme piteni hiukan. Kuitenkin käännöksestä päästyäni, lähdin yhtä kovaa kuin aikaisemminkin saaliin perään. Tällä kertaa osasin aavistaa käännöksen, sillä orava oli vilkaissut vaarallisesti menosuuntaansa ja se koitui sen kohtaloksi. Rintaani vasten kovaa hakkaava sydän, oli pakahtua onnesta. Olin nyt täysin tyytyväinen tulokseeni kolmen saaliseläimen kiinniottajana. Lähdin kävelemään hengästyneenä ja orava suussani kohti piilopaikkaani. Vilkaisin tassuttaessani taivaalle ja huomasin, kuinka aurinko lähestyi asentoa, jolloin meidän tulisi olla takaisin. Aikaa olisi vielä, jos haluaisi yrittää onneaan, mutta päätin olevani valmis. Saavuin hetken kuluttua kivien peittämälle paikalle, josta pöyhin muut saalini ylös. Jaksoin vaivoin kantaa kahta oravaa ja hiirtä, mutta se onnistui kuitenkin. En voisi juosta saaliiden kanssa, joten oli ollut fiksua lähteä vähän aikaisemmin kuin olisi tarvinnut. Olin jo puolimatkassa, kun silmiini pisti Hiutaletassun valkoinen turkki hieman kauempana. Hän näytti vaanivan jotain, joten lähdin mahdollisimman äänettömästi pois paikalta. En halunnut olla häiriöksi. Jähmetyin täysin, kun jalkojeni välistä juoksi hiiri. En ehtinyt edes ajatella, kun refleksini jo ottivat vallan; tiputtivat muut saaliit maahan, tekivät äkkikäännöksen ja nappasivat hiiren kynsiini. Mikä tuuri! Olisin halunnut kiljua onnesta, mutta se olisi haitaksi muille saalistajilla. Minun oli suunniteltava kantosuunnitelmani uudestaan, sillä neljän kantaminen oli mahdotonta tämän kokoiselle kissalle. En ollut enää kaukana aukiosta, jolla mestarit meitä odottivat, joten päätin tuoda riistani kahdessa erässä. Hautasin toisen hiiren ja oravan nopeasti kaivamaani koloon ja lähdin pinkomaan määränpäähäni. Saapuessani aukiolle näin ensimmäisenä Jäätassun punaruskean turkin ja jäänsinisen katseen, joka mulkoili minua aliarvioivasti. Hän huomasi suussani olevat saaliit, jonka jälkeen vilkaisi omiaan. Yhtä varpusta ja jänistä. *Hän luulee meidän olevan tasoissa.* Outo mielihyvä kupli sisälläni tajutessani, että olin voittanut Jäätassun. Punatähti tuli katsomaan minua, joka olin juuri saapunut paikalle.
“Mihin laitan nämä? Minun pitää käydä hakemassa vielä muutama lisää”, kerroin vilkuillen sivusilmälläni Jäätassun koppavaa ilmettä.
“Laita ne tuohon. Siihen sinun joukkueesi kerää saaliinsa”, kolli naukui ja osoitti kasaa, jossa oli jo kolme saalista. Etsin katseellani aukiolta kissaa tiimistämme ja silmäni bongasivat Haahkatassun. Silmäni säteilivät iloisina, kun ymmärsin Haahkatassun onnen. Nyökkäsin päällikölle ja lähdin noutamaan riistaani.
Istuskelin Haahkatassun vierellä odottelemassa muiden kissojen palaamista. Joukkueellamme oli jo yhteensä seitsemän saalista ja kaksi kissaa oli vielä palaamatta. “Me tulemme voittamaan tämän!” hihkaisin Haahkatassulle, joka katsahti minuun ystävällisesti. Ennen kuin kolli ehti sanoa mitään, Jäätassun suuri varjo lankesi yllemme. Hän vilkaisi minua jäätävän halveksivasti ja se sai turkkini kipinöimään vihaisena.
“Miltä nyt tuntuu?” kysyin kollilta siristäen sinistä ja meripihakaista silmääni. Tiesin, että tämä oli kova pala hänelle nieltäväksi. Jäätassu lähti sanomatta sanaakaan ja pian huomasin syyn. Päällikkö oli aivan lähettyvillämme, eikä hän halunnut käyttäytyä kuin vain täydellisesti klaanimme johtajan edessä. Olin niin kyllästynyt Jäätassuun.
//Tiimi? 😀
1028 sanaa
