Talvikkitakku
“Juhuuuu, Kuutamolaine? Oletko täällä?” huhuilin hilpeään tyyliini, jonka tiesin -kaikella rakkaudella- ärsyttävän ystävääni. Mutta Kuutamolaineen ärsyttäminen olikin minun suosikkihommaani! Olin kuitenkin huomannut naaraan vältelleen minua.. no, muutama kuu sitten tapahtuneen jekun takia, oletettavasti. Olin sitä mieltä, että tikulla silmään sitä, joka menneitä muisteli, mutta joko naaras ei ollut kanssani samaa mieltä tai sitten hän oli masokisti ja halusi tikun silmäänsä. Soturien pesässä oli kuitenkin vain muutama yöpartion jäljitä lepäilevä, herätyksestäni hieman ärtynyt, soturi, joten huikkasin heille anteeksipyyntöni ja pyyhälsin muualle. Ei Kuutamolaine voinut kovinkaan kaukana olla, eihän? Paitsi.. Naarashan saattoi tietenkin olla partiossa. Silmäilin aukiota toiveikkaana, mutta etsimääni mustavalkoista turkkia ei näkynyt missään. Huokaisi karkasi suustani ja olin juuri lysähtämässä surkeana istumaan, kunnes huomasin huonolla tapaa tutun valkoharmaan turkin hieman kauempana. Olin aivan täysin kyllästynyt katselemaan Virnakukkaa, mutta jostain syystä Kuutamolaine jaksoi roikkua suurimman vihamieheni helmoissa. Kuinka tylsää! Siristelin hieman silmiäni. Naaras istui selkä minuun päin enkä kunnolla nähnyt kenen seurassa hän oli, mutta hänen seuralaisensa turkki ei kuulunut etsimälleni kissani. Ja Virnakukka näytti olevan mysteeriseuralaisensa kanssa turhankin läheisissä tunnelmissa.. Ja samaan aikaan kehtasi vekotella Kuutamolainetta! Tämä skandaali minun olisi päästävä kertomaan Hiilihampaan tyttärelle itse. Sen jälkeen hänen olisi pakko tajuta, että minä olin parempaa seuraa.
Ja vaikka rakastinkin jekkujani, minun oli pakko myöntää Kuutamolaineen olleen ehkä oikeassa. Olin mennyt hieman liian pitkälle.. En kuitenkaan halunnut myöntää sitä Kuutamolaineelle, joten miten kertoisin naaraalle, että olin pahoillani ja se oli hiirenaivoisesti tehty sanomatta kuitenkaan sitä? Olin yrittänyt pohtia pääni puhki, mutta en ollut keksinyt mitään. Mutta en voisi myöntää olleeni väärässä! Oli oltava jokin toinen keino. Jokin vähän vähemmän häpeällinen.
