Tiputassu
Kirjoittaja: Tipu
En oikein osannut sanoa Karhumyrskyn kohtalosta, tai hänen teoistaan. Massamurha, oli ainut oikea sana sille. Hän ansaitsi kyllä kuoleman, mutta sokeutumisen? Ehkä ei. Minä en ollut pystynyt jättämään kollia kipuihin vaan olin antanut hänelle yrttejä, senkin takia että se oli päällikön käsky. Minua vain sattui edes kuunnella teloitusta, hyvä etten kadonnut koko kokouksen ajaksi pesääni. Tämä ala oli pelkkää empatiaa kissoja kohti ihan sama mitä he tekivät. Toki he olivat limanuljaskia, mutta kukaan ei ansainnut kipua. Oli raskasta syyttää itseään jokaisesta kuolemasta ja saada selville kuka ne auheutti ja silti sääliä häntä. Mieli oli aivan liian monimutkainen aihe. Moni ei varmasti tajunnut miten paljon tämä ala otti. Sitten sähkötuho kysyi minulta kysymyksen.
”Kokonaisuudessaan neljänneskuun suunninpirtein luultavasti”, mutisin. Kolli ei aluksi tajunnut kumartua otteeni alla, mutta lopulta kun katsoin häntä haastavasti hän tajusi olevansa liian korkealla että ylettäisin häneen.
”Se on hyvä, ei enää kauaa”, Hän tokaisi.
”Jos aiot ketun papana liikkua noin halvatusti hoitojeni aikoina joudun harkitsemaan asiaa uudestaan”, Murisin kun toinen korjasi asentoaan.
”Mitä luulet, tiesikö kukaan Karhumyrskyn harrastuksesta? Oliko hänellä liittolaisia?”, päätin kysäistä. Asia oli pyörinyt päässäni hyvän tovin, sekä olihan siihen ihan mahdollisuuksiakin että niin oli. Emme kuitenkaan koskaan voineet olla sitä varmoja nyt kun kolli kuoli. Ellei toinen liittolainen aikonut ilmiantaa itseään.
//206 sanaa
//sähkis?
